1 Ajattelin itsekseni, etten enää halua käydä luonanne niin ikävissä merkeissä. 2 Jos minä teen teidät surullisiksi, niin kuka voi tehdä minut iloiseksi? Juuri te, mutta miten siihen pystytte, jos joudun aiheuttamaan teille mielipahaa? 3 Viime kirjeeni oli sellainen kuin oli juuri siksi, että voisitte panna asiat kuntoon ennen tuloani.*Sisältyy ajatukseen. Silloin minun ei enää tarvitsisi saada tähtenne mielipahaa, vaan iloa, niin kuin pitääkin. En usko, että te itsekään voisitte olla iloisia, jos minun on oltava pahoilla mielin.

4 Tietäisittepä, miten vaikeaa minun oli kirjoittaa se kirje! Olin hyvin ahdistunut ja itkin kirjoittaessani sitä. En halunnut loukata teitä vaan osoittaa, miten paljon rakastan teitä, kun kannan huolta kaikesta, mitä siellä tapahtuu.

5-6 Mies, josta kirjoitin, on aiheuttanut murhetta ennemminkin kaikille teille kuin minulle. En tahdo olla liian ankara häntä kohtaan. Häntä on rangaistu tarpeeksi, kun olette yhteistuumin osoittaneet, ettette hyväksy hänen käytöstään. 7 Nyt hän tarvitsee rakkautta ja tukea. Muuten hän voi katkeroitua ja masentua niin ettei enää toivu entiselleen. 8 Osoittakaa nyt hänelle, että te rakastatte häntä vieläkin.

9 Kirjoitin teille sillä tavoin nähdäkseni, totteletteko minua. 10 Kun te annatte jollekulle anteeksi, minäkin annan. Siinä määrin kuin asia on minua koskenut ja olen jotakin antanut anteeksi, olen tehnyt sen Kristukselta saamallani vallalla teidän parhaaksenne. 11 On tärkeää antaa anteeksi myös sen tähden, ettei saatana pääsisi pettämään meitä. Mehän tiedämme, mihin hän pyrkii.

12 Matkustin siis Trooaaseen asti ja sain siellä erinomaisen tilaisuuden kertoa ilosanoman Kristuksesta. 13 En kuitenkaan tavannut ystävääni Tiitusta ja olin hyvin levoton miettiessäni, mitä hänelle oli voinut tapahtua. Siksi sanoin hyvästit ja lähdin suoraan Makedoniaan etsimään häntä.

14 Kiitos Jumalalle kaikesta! Kristuksen lunastustyön tähden hän on antanut meille voiton: saamme joka paikassa levittää iloista uutista Kristuksesta kuin hyvää tuoksua. 15 Niin kauan kuin Jumala on kanssamme, elämämme on kuin raikas tuoksu, jonka tuntevat ympärillämme sekä uskovat että ne, jotka eivät usko Kristukseen. 16 Niille, jotka eivät usko, se tosin on tuhon ja kuoleman löyhkä, mutta Kristuksen omille elämän tuoksu. Ketkä ovat tähän tehtävään sopivia? 17 Vain ne, jotka Jumala on lähettänyt – kuten meidätkin –, jotka ovat vilpittömiä ja jotka saavat puheisiinsa voiman Kristukselta. Me emme julista Jumalan sanaa itsekkäistä vaikuttimista.