1 Myös Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät synagogaan. Heidän siellä pitämissään puheissa oli sellainen voima, että monet sekä juutalaiset että pakanat uskoivat Jeesukseen.

2 Ne juutalaiset, jotka vähät välittivät heidän sanomastaan, puhuivat heistä perättömiä, jotta olisivat saaneet pakanat vastustamaan heitä. 3 Siitä huolimatta Paavali ja Barnabas viipyivät siellä pitkään ja pitivät puheitaan rohkeasti. Jumala osoitti, että he puhuivat hänen sanaansa, ja antoi heille voiman tehdä suuria ihmeitä. 4 Kaupunkilaisten mielipiteet jakautuivat kahtia. Toiset puolustivat juutalaisten johtajia, toiset apostoleja.

5-6-7 Pakanat sekä juutalaiset ja heidän johtajansa suunnittelivat Paavalin ja Barnabaan kivittämistä. Kuultuaan salajuonesta nämä pakenivat ja alkoivat levittää hyvää uutista Jeesuksesta Lykaonian kaupungeissa Lystrassa ja Derbessä ja niiden ympäristössä.

8 Lystrassa he tapasivat liikuntakyvyttömän miehen, joka ei ollut koskaan eläessään pystynyt kävelemään. 9 Hän oli mukana kuuntelemassa Paavalin puhetta. Paavali huomasi hänet ja tajusi hänen uskovan, että Jumala voi hänet parantaa. 10 Apostoli sanoi hänelle lujalla äänellä: »Nouse seisomaan!» Mies nousi ja käveli.

11 Kun muut kuulijat näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he alkoivat huutaa – paikallisella murteella tietysti: »Nuo miehet ovat jumalia ihmisen hahmossa!»

12 He pitivät Barnabasta kreikkalaisten Zeus-jumalana ja Paavalia Hermeksenä, koska hän oli pääpuhuja*Zeus oli kreikkalaisten pääjumala ja muiden jumalien isä, Hermes hänen poikansa ja jumalien sanansaattaja.. 13 Kaupungin laitamilla oli Zeuksen temppeli, jonka pappi toi heille kukkaseppeleitä ja tahtoi ihmisten kanssa uhrata härkiä heidän kunniakseen kaupungin portilla.

14 Paavali ja Barnabas kauhistuivat, kun huomasivat, mitä tapahtui.†Tämän ilmauksena he perinteiseen tapaan repäisivät vaatteensa. He juoksivat ihmisjoukon keskelle 15 ja huusivat: »Mitä ihmettä te oikein teette? Olemme ihmisiä niin kuin tekin. Tulimme tuomaan teille hyvän uutisen: elävä Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, kutsuu teitä luokseen. Lopettakaa tuollaiset turhat uhrit ja rukoilkaa häntä! 16 Tähän asti hän on antanut kaikkien ihmisten kulkea omia teitään, 17 mutta hänen olemassaolostaan on jatkuvasti ollut todisteita. Hän lähetti sateita, antoi hyvän sadon, ravintoa ja iloa sekä ruumiille että sydämelle.»

18 Paavalilla ja Barnabaalla oli yhä täysi työ estää ihmisiä uhraamasta heille.

19 Kului kuitenkin vain muutama päivä, kun Antiokiasta ja Ikonionista tuli juutalaisia, jotka saivat ihmiset puolelleen yllyttäessään väkeä Paavalia ja Barnabasta vastaan. Paavalia kivitettiin, niin että hän oli kuin kuollut, kun hänet raahattiin lopulta kaupungin ulkopuolelle. 20 Kun uskovat olivat hänen ympärillään, hän nousi maasta ja lähti takaisin kaupunkiin.

Seuraavana päivänä hän meni Barnabaan kanssa Derbeen. 21 Hän kertoi siellä ihmisille hyvän uutisen, ja monet alkoivat uskoa Jeesukseen. Sitten Paavali ja Barnabas palasivat taas yhdessä Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan 22 ja kehottivat kristittyjä rakastamaan entistä enemmän Jumalaa ja toisiaan. He rohkaisivat heitä uskomaan kaikesta vastustuksesta huolimatta ja muistuttivat, että Jumalan valtakuntaan kuljetaan vaikeuksien kautta. 23 He valitsivat jokaiselle seurakunnalle myös johtajat, paastosivat ja rukoilivat heidän puolestaan ja jättivät heidät sitten sen Herran hoitoon, johon he olivat oppineet luottamaan.

24 Paavali ja Barnabas jatkoivat matkaansa Pisidian läpi Pamfyliaan, 25 puhuivat Pergessä Jumalan sanaa ja menivät sitten Attaliaan.

26 Lopulta he palasivat laivalla Antiokiaan. Siellähän he alun perin olivat saaneet tehtävän, jonka he nyt Jumalan avulla olivat suorittaneet loppuun. 27 Perille päästyään he kutsuivat seurakuntalaiset koolle ja kertoivat matkastaan – siitä, kuinka Jumala oli pakanoillekin avannut uskon oven. 28 He jäivät pitkäksi aikaa uskovien luo Antiokiaan.