1 Ei ole mitään hyötyä siitä, että jatkuvasti puhumme kristinuskon alkeista. Koetan auttaa teitä eteenpäin, jotta uskonne kasvaisi. Enää minun ei varmaankaan tarvitse puhua teille siitä, miten järjetöntä on yrittää pelastua olemalla hyvä tai miten välttämätöntä on uskoa Jumalaan. 2 Ette myöskään tarvitse lisää tietoa kasteesta, kätten päällepanemisesta*Tarkoittaa ehkä Pyhän Hengen saamista ja armolahjoja, niin kuin Ap.t. 8:17: ssä., kuolleiden heräämisestä tai ikuisesta tuomiosta.

3 Siirrymme nyt muihin asioihin, jos Jumala sallii.

4-5 Niitä, jotka ovat ymmärtäneet hyvän uutisen Kristuksesta, mutta kääntäneet sitten Jumalalle selkänsä, ei kannata yrittää tuoda uudestaan hänen luokseen. He ovat maistaneet uutta elämää Kristuksen ja Pyhän Hengen yhteydessä, oppineet tuntemaan Jumalan sanaa ja tulevan maailman suunnattomia voimia. 6 Kun he tämän jälkeen ovat hylänneet Jumalan Pojan, he ovat naulinneet hänet uudelleen ristiin kaikkien pilkattavaksi. Sen tähden heidän on mahdotonta enää kääntyä.

7 Kun sadekuurot kastelevat maan ja siitä kasvaa hyvä sato, maa saa Jumalan siunauksen. 8 Mutta jos maa kasvaa jatkuvasti vain ohdakkeita, se on hyödytön. Jumala tuomitsee sen ja se poltetaan kuloksi.

9 Rakkaat ystävät! Vaikka puhunkin näin, en usko sanojeni koskevan teitä. Olen varma siitä, että teissä kasvavat pelastuksen hyvät hedelmät. 10 Jumala on oikeudenmukainen. Ei hän unohda vaivannäköänne eikä rakkautta, jota olette hänelle osoittaneet, kun olette auttaneet ja yhä autatte hänen omiaan. 11 Toivomme hartaasti, ettette koskaan väsyisi rakastamaan toisia ihmisiä, jotta teillä olisi varma toivo loppuun asti.

12 Kun tiedätte, mitä teillä on odotettavissa, ette kyllästy ja muutu välinpitämättömiksi. Esikuvananne ovat ne ihmiset, jotka uskoivat Jumalan lupauksiin ja odottivat kärsivällisesti, kunnes ne toteutuivat.

13 Muistatteko, mitä Jumala lupasi Aabrahamille? Hän vannoi omaan nimeensä – suurempaahan ei ollut – 14 että hän siunaamalla siunaisi Aabrahamia, antaisi hänelle pojan ja tekisi hänestä suuren kansan isän. 15 Aabraham odotti kärsivällisesti, kunnes Jumala antoi hänelle tuon pojan, Iisakin, aivan niin kuin oli luvannutkin.

16 Kun ihminen vannoo jotakin, hän pyytää todistajaa vahvistamaan valan, niin että hänen on pakko pitää lupauksensa. 17 Jumalakin sitoi itsensä valaan. Ne, joita hän lupasi auttaa, voivat olla täysin varmoja siitä, ettei hän muuta suunnitelmiaan.

18 Jumala on antanut meille sekä lupauksensa että valansa. Voimme luottaa niihin, sillä Jumala ei voi valehdella. Kaikki, jotka pakenevat hänen turviinsa pelastuksen toivossa, saavat rohkaista mielensä kuullessaan Jumalan vakuutuksen. Silloin he tietävät, että Jumala pelastaa heidät niin kuin on luvannut.

19 Pelastumisen varma toivo on kuin sielun vahva ankkuri, joka on heitetty taivaan pyhän esiripun taakse Jumalan luo. 20 Kristus on mennyt sinne jo edeltäpäin rukoilemaan puolestamme. Hänestähän on tullut ikuisiksi ajoiksi ylipappimme, jolla on samanlainen asema kuin Melkisedekillä.