1 Rakkaat kristityt, kuinka te voitte väittää olevanne Jeesuksen Kristuksen, kirkkauden Herran, omia, jos suositte rikkaita ja halveksitte köyhiä? 2 Seurakuntanne kokoukseen saattaa tulla joku, jolla on yllään hienot vaatteet ja sormissa kalliit kultasormukset. Samalla kertaa sinne tulee myös köyhä huonoissa vaatteissa. 3 Te pyöritte rikkaan ympärillä ja tarjoatte hänelle parasta istumapaikkaa. Köyhälle sanotte: »Saat seistä siinä, jos haluat, tai istua lattialla.» 4 Tällainen käytös tekee koko uskonne kyseenalaiseksi – oletteko ollenkaan kristittyjä? – ja osoittaa, että toimintaanne ohjaavat väärät vaikuttimet.

5 Kuulkaa, rakkaat veljet! Jumalan valitsemat köyhät ovat rikkaita uskoessaan Jeesukseen, sillä Jumalan valtakunta kuuluu heille – Jumala on luvannut sen kaikille, jotka häntä rakastavat. 6 Ja kuitenkin, kun ajattelemme noita kahta vierasta, te halveksitte köyhää! Ettekö muista, että rikkaat usein sortavat teitä ja haastavat teidät oikeuteen? 7 Samoin monet heistä puhuvat halveksivasti Kristuksesta, jonka jalon nimen mukaan teitä kutsutaan kristityiksi.

8 On hyvä, jos tottelette Herramme käskyä: »Rakasta ja auta lähimmäistäsi aivan yhtä paljon kuin rakastat itseäsi ja pidät huolta itsestäsi.» 9 Mutta te rikotte tämän Herran lain silloin, kun suositte rikkaita ja liehittelette heitä. Se on syntiä.

10 Ihminen, joka muuten noudattaa Jumalan lakia, mutta tekee yhden pienen rikkeen, on yhtä syyllinen kuin se, joka on rikkonut lain jokaisen kohdan. 11 Sillä Jumala, joka sanoi, ettet saa ottaa toisen miehen vaimoa, sanoi myös, ettet saa murhata. Vaikket siis olekaan tehnyt aviorikosta, mutta olet murhaaja, olet rikkonut koko Jumalan lain ja olet läpikotaisin syyllinen hänen edessään. 12 Koska Kristus on sinut vapauttanut, puhu ja tee, niin kuin hän tahtoo. 13 Jos et armahda toisia, miten voit ajatella, että sinut armahdetaan? Mutta jos armahdat muita, silloin Jumalan armo on sinua kohtaan suurempi kuin hänen tuomionsa.

14 Rakkaat veljet, teidän ei kannata sanoa, että uskotte Herraan ja olette kristittyjä, jos ette osoita sitä auttamalla toisia. Pelastaako sellainen usko ketään? 15 Teillä saattaa olla ystävä, joka tarvitsee ruokaa ja vaatteita, 16 ja te sanotte hänelle: »Näkemiin nyt ja Jumalan siunausta. Varo, ettet vilustu ja muista syödä hyvin» – antamatta kuitenkaan hänelle vaatteita ja ruokaa. Mitä hyötyä hänelle siitä on?

17 Huomaatte siis, että usko ei voi olla vaikuttamatta elämäntapaanne. Usko, josta ei seuraa oikeita tekoja, on kuollutta ja hyödytöntä. 18 Joku saattaakin nyt sanoa: »Sinä väität, että tie Jumalan yhteyteen kulkee uskon kautta eikä siihen saa lisätä mitään. Mutta minun mielestäni hyvät teotkin ovat tärkeitä, sillä jos ihmisen elämästä ei mitenkään näy hänen uskonsa – mitä sellainen usko on? Minun uskoni näkyy siitä, mitä teen.»

19 Onko joukossanne vielä sellaisia, joiden mielestä pelkkä Jumalan olemassaolon uskominen riittää? Muistakaa, että sen demonitkin uskovat – niin että vapisevat pelosta! 20 Etkö tajua, ihminen, että uskosi on yhtä tyhjän kanssa, ellet myös tee sitä, mitä Jumala tahtoo sinun tekevän? Usko, josta ei seuraa hyviä tekoja, ei ole todellista uskoa.

21 Etkö muista, että Jumala hyväksyi esi-isämme Aabrahamin sen vuoksi, mitä hän teki? Hänhän tahtoi totella Jumalaa, vaikka se olisi merkinnyt hänen poikansa Iisakin uhraamista. 22 Hän luotti Jumalaan siinä määrin, että oli valmis tekemään mitä ikinä Jumala häneltä pyysi. Hänen uskonsa ja tekonsa vaikuttivat yhdessä. Ne kuuluivat erottamattomasti yhteen.

23 Tapahtui kuten Raamattu sanoo: Aabraham uskoi Jumalaa ja Jumala hyväksyi hänet. Häntä kutsuttiin jopa »Jumalan ystäväksi». 24 Näette siis, että merkitystä on vain sellaisella uskolla, joka ilmenee tekoina. Sellainen usko tekee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi. 25 Toinen esimerkki tästä on Raahab, prostituoitu. Hän auttoi Israelin kansaa piilottamalla kaksi tiedustelijaa ja lähettämällä heidät turvallisesti matkaan. Hän pelastui tämän tekonsa tähden. 26 Aivan niin kuin ruumis on kuollut, jos siinä ei ole henkeä, samoin usko on kuollut, ellei se tule näkyviin oikeina tekoina.