1 Tämän jälkeen Jeesus meni Galilean- eli Tiberiaanjärven yli. 2-3-4 Suuri ihmisjoukko – useimmat pyhiinvaeltajia ja matkalla Jerusalemin pääsiäisjuhlille*Sananmukaisesti: »pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä». – seurasi häntä kaikkialle nähdäkseen, kuinka hän paransi sairaita. Jeesus meni vuorelle ja istui siellä opetuslapset ympärillään. 5 Pian hän näki suuren väkijoukon nousevan vuoren rinnettä. Ihmiset etsivät taas häntä.

Filippukseen päin kääntyen Jeesus kysyi: »Mistä me ostamme leipää tälle kansanpaljoudelle?» 6 Hän tahtoi kysymyksellään vain koetella Filippusta – itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.

7 Filippus vastasi: »Siihen tarvittaisiin kokonainen omaisuus!»†Sananmukaisesti: »kaksisataa denaria». Tavallinen päiväpalkka oli yksi denari.

8 Silloin Simon Pietarin veli Andreas puuttui puheeseen: 9 »Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja pari kalaa. Mutta mitä niistä kannattaa puhuakaan, kun on tällainen joukko ruokittavana.»

10 »Pyytäkää kaikkia istumaan», Jeesus sanoi. Ja kaikki – yksin miehiä arvioitiin olevan viisituhatta – istuivat ruohon peittämille rinteille. 11 Jeesus otti leivät, kiitti niistä Jumalaa ja jakoi ne ihmisille. Samoin hän jakoi kalat.

12 Kaikki söivät kyllikseen. »Kerätkää nyt ruuantähteet», Jeesus kehotti oppilaitaan, »niin ettei mitään jää hukkaan.» 13 Leivänpalasia kertyi vielä kaksitoista korillista.

14 Kun ihmiset tajusivat, mikä valtava ihme oli tapahtunut, he sanoivat innostuneina: »Hän on varmasti se profeetta, jonka tuloa olemme odottaneet.»

15 Jeesus näki, että kansa oli valmis kruunaamaan hänet kuninkaaksi – vaikka väkisin. Sen vuoksi hän lähti yksinään vielä ylemmäs vuorelle.

16 Illalla Jeesuksen oppilaat menivät alas rantaan odottamaan häntä. 17 Mutta kun sitten tuli pimeä, eikä Jeesus ollut vieläkään palannut, he nousivat veneeseen ja suuntasivat sen keulan kohti järven vastakkaista rantaa ja Kapernaumia. 18 Matkalla alkoi puhaltaa navakka tuuli, ja vaahtopäät laineet löivät veneen laidan yli. 19 Soudettuaan viitisen kilometriä miehet yhtäkkiä näkivät Jeesuksen kävelevän järvellä heitä kohti. He pelästyivät suunnattomasti. 20 Jeesus huusi heille: »Minä se vain olen, älkää pelästykö!» 21 Silloin he pyysivät häntä tulemaan veneeseen, mutta samassa vene olikin jo perillä.

22-23 Vielä seuraavana aamunakin ihmisiä oli koolla sillä paikalla, missä Jeesus oli antanut heille ruokaa. Tiedettiin näet, että Jeesus ja hänen oppilaansa olivat ensin yhdessä saapuneet sinne, ja että vain oppilaat olivat edellisenä iltana astuneet veneeseen. Muutamia Tiberiaasta tulleita veneitä oli lähistöllä. 24 Kun ihmiset olivat nähneet, ettei Jeesus eivätkä hänen oppilaansa olleet rannalla, he lähtivät veneillä Kapernaumiin etsimään Jeesusta.

25 Päästyään perille ja löydettyään hänet ja sanoivat: »Miten sinä tänne tulit?»

26 Jeesus vastasi: »Totuus on, että te juoksette perässäni siksi, että saitte minulta leipää, ettekä siksi, että uskotte minuun. 27 Älkää ajatelko pelkästään kaikkea katoavaa – ruokaa ja muuta sellaista. Etsikää sen sijaan ikuista elämää. Minä, Ihmisen Poika, voin sen teille antaa. Juuri sitä varten Isä Jumala on minut taivaasta tänne lähettänyt.»

28 Kansanjoukosta kysyttiin: »Mitä meidän sitten pitäisi tehdä, että Jumala olisi meihin tyytyväinen?»

29 Jeesus sanoi: »Jumalan tahto on, että te uskoisitte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.»

30 Ihmiset vastasivat: »Sinun on tehtävä enemmän ihmeitä meidän nähtemme, jos haluat meidän uskovan, että olet Messias. 31 Anna meille joka päivä ilmaista leipää – saivathan esi-isämmekin sitä autiomaavaelluksensa aikana. Raamatussa sanotaan: ’Mooses antoi heille leipää taivaasta.’»

32 Jeesus sanoi: »Ei Mooses sitä heille antanut, vaan minun Isäni. 33 Hän tarjoaa teille todellista taivaan leipää, joka tuo maailmalle elämän.»

34 »Anna meille aina sitä leipää», kuulijat sanoivat.

35 Jeesus vastasi: »Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, löytää vastauksen perimmäisiin kysymyksiinsä. 36 Mutta te ette usko minuun, vaikka olette minut nähneet. 37 Kaikista niistä, joille Isä on antanut uskon minuun, tulee minun omiani. Minä en koskaan aja pois ketään, joka luokseni tulee. 38 Olen tullut tänne maailmaan tekemään kaiken mitä lähettäjäni, Jumala, tahtoo – en sitä mitä itse tahdon. 39 Jumala tahtoo, etten hukkaa ainuttakaan niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kuolleista ikuiseen elämään. 40 Isäni haluaa, että jokainen, joka uskoo minun olevan hänen Poikansa, saa ikuisen elämän, ja siksi minä herätän sen ihmisen kuolleista viimeisenä päivänä.»

41 Juutalaisia ärsytti, että hän väitti olevansa leipä, jonka Jumala on antanut taivaasta. 42 »Mitä tuo nyt muka on? Eihän hän ole sen kummempi kuin Joosefin poika. Tunnemmehan me hänen vanhempansa. Kuinka hän voi sanoa tulleensa taivaasta?» he kyselivät.

43 Jeesus vastasi siihen: »Mikä teitä niin kovasti ärsyttää? 44 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä minun luokseni vedä. Ja hänet minä herätän eloon viimeisenä päivänä. 45 Onhan Raamattuun kirjoitettu: ’Jumala opettaa heitä kaikkia.’ Ne, jotka ovat Isältä kuulleet totuuden ja siihen myöntyneet, tulevat minun luokseni. 46 Vain minä olen nähnyt Isän, ei kukaan muu.

47 Ja tämä on totuus: jokaisella, joka uskoo minuun, on jo nyt ikuinen elämä. 48 Minä olen elämän leipä. 49 Siinä leivässä, jonka teidän esi-isänne autiomaavaelluksen aikana saivat taivaasta, ei ollut todellista elämää, sillä he kaikki kuolivat. 50 Mutta on myös sellaista taivaan leipää, että jokainen joka sitä syö, saa ikuisen elämän. 51 Minä olen se taivaasta annettu leipä, joka tekee eläväksi. Jokainen, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Tämä leipä on minun ruumiini, joka on annettu ihmiskunnalle, että se pelastuisi.»

52 Juutalaiset rupesivat riitelemään keskenään siitä, mitä Jeesus tarkoitti. »Miten tuo mies voisi antaa meille ruumiinsa syötäväksi?» he kyselivät.

53 Silloin Jeesus sanoi uudestaan: »Totisesti: jollette syö minun ruumistani ja juo minun vertani, teillä ei ole ikuista elämää. 54 Mutta sillä, joka syö ruumiini ja juo vereni, on ikuinen elämä. Minä myös herätän hänet kuolleista viimeisenä päivänä. 55 Minun ruumiini on ainoa oikea ruoka ja vereni ainoa oikea juoma. 56 Jokainen, joka syö ruumiini ja juo vereni, pysyy tiiviissä yhteydessä minuun – ja minä häneen. 57 Voima, josta minä elän, tulee elävältä Jumalalta. Samalla tavalla ne, jotka nauttivat minun ruumiini ja vereni, saavat elämän minulta. 58 He eivät kuole niin kuin teidän esi-isänne. Minä olen taivaasta. Joka syö tätä leipää, sillä on ikuinen elämä.»

59 Tämän kaiken Jeesus puhui Kapernaumin synagogassa.

60 Jeesuksen oppilaatkin sanoivat: »Onhan tuo nyt aivan käsittämätöntä puhetta. Tajuaako joku, mitä hän tarkoittaa?»

61 Jeesus näki oppilaidensa tyytymättömyyden ja sanoi heille: »Loukkaako tämä teitä? 62 Mitä te sitten ajattelette, kun näette minun‡Sananmukaisesti: »Ihmisen Pojan». palaavan taivaaseen? 63 Pyhä Henki yksin antaa ikuisen elämän. Ihmisponnistuksin sitä ei saavuteta. Minun sanani ovat Hengen puhetta: niissä on elämä.§Sananmukaisesti: »Henki tekee eläväksi». 64 Jotkut teistä eivät kuitenkaan usko minua.» Jeesus tiesi alusta saakka, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi.

65 Jeesus lisäsi: »Tätä minä tarkoitin sanoessani, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, jollei Isäni häntä vedä.»

66 Tämän puheen kuultuaan monet hänen oppilaistaan käänsivät hänelle selkänsä.

67 Silloin Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista oppilaaltaan: »Lähdettekö tekin pois?»

68 Simon Pietari vastasi: »Mestari, kenen luo me menisimme? Vain sinun sanoistasi ihminen saa ikuisen elämän. 69 Me uskomme sinua ja tiedämme, että olet Jumalan pyhä Poika.»

70 Silloin Jeesus sanoi: »Minä valitsin teidät kaksitoista, ja yksi teistä on saatana.» 71 Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa, joka oli yksi niistä kahdestatoista ja joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen.