17
Jeesus rukoilee omiensa puolesta
Kun Jeesus oli lakannut puhumasta oppilailleen, hän katsoi ylöspäin ja sanoi: »Isä, nyt se hetki on tullut! Anna ihmisten nähdä, kuka Poikasi todella on, jotta hän puolestaan saisi osoittaa heille sinun suuruutesi. Sinä olet luovuttanut jokaisen ihmisen hänen käsiinsä, ja hän antaa ikuisen elämän kaikille, jotka hän on sinulta saanut. Ikuinen elämä on jokaisella, joka tuntee sinut – ainoan oikean Jumalan – ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä lähetit. Olen ilmaissut ihmisille sinun rakkautesi ja suuruutesi: olen täyttänyt antamasi tehtävän. Ja nyt, kun olen tässä edessäsi, Isä, anna ihmisten tajuta, että minulla oli jumalallinen valta-asema sinun luonasi jo ennen maailman luomista.
Olen puhunut sinusta näille ihmisille, jotka kuuluivat maailmaan. Sinä heidät kutsuit ja annoit minulle. Itse asiassa he olivat jo sinun, mutta annoit heidät minulle. He ovat tahtoneet kuunnella sinua. Nyt he tietävät, että kaikki mitä minulla on, on lahjaa sinulta, sillä olen tuonut heille sanoman, jonka sinulta sain. He käsittivät puheeni ja tietävät nyt varmasti, että tulin maailmaan sinun luotasi. He myös uskovat sinun lähettäneen minut.
9-10 En rukoile sinua maailman puolesta, vaan näiden omiesi, jotka olet antanut minulle. Ja he kaikki – koska ovat minun – kuuluvat sinulle. Sinä olet antanut minulle heidät ja kaiken, mikä on omaasi. Sen vuoksi minä ilmaisen heille itseni. 11 Lähden nyt maailmasta – he jäävät. Tulen sinun luoksesi. Pyhä Isä, pidä heistä huolta, kaikista niistä, jotka minulle annoit, että hekin olisivat yhtä – niin kuin me. 12 Täällä maan päällä ollessani olen pitänyt turvassa sinun ominasi kaikki ne, jotka sinulta sain.*Sananmukaisesti: »sinun nimessäsi säilyttänyt ne, jotka annoit minulle». Suojelin heitä, niin ettei kukaan heistä joutunut eksyksiin – lukuun ottamatta Juudasta, tuota kadotuksen lasta, josta Raamattuun on edeltäpäin kirjoitettu.
13 Nyt tulen sinun luoksesi. Täällä maailmassa ollessani olen kertonut heille sinusta, että he voisivat olla iloisia täydestä sydämestään. 14 Maailma vihaa niitä, joille sanomani on kelvannut, koska he eivät sopeudu tämän maailman henkeen – niin kuin en minäkään. 15 En pyydä sinua nyt ottamaan heitä pois maailmasta, vaan varjelemaan heidät joutumasta saatanan valtaan. 16 Eiväthän he kuulu tähän maailmaan enempää kuin minäkään. 17 Puhdista heidän sisimpänsä, osoita heille totuutesi. Se, mitä sinä sanot, on totuus. 18 Lähetän heidät maailmaan niin kuin sinä lähetit minut. 19 Minä vihkiydyn kuolemaan, jotta he saisivat elää sinulle omistettua elämää.
20 En rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös kaikkien niiden, jotka uskovat minuun kuultuaan heidän todistuksensa. 21-22-23 Kaikkien puolesta pyydän, että he olisivat yhtä niin kuin sinä ja minä – niin kuin sinä olet minussa ja minä sinussa. Olen antanut heille sinulta saamani kirkkauden. Hekin saavat olla tässä yhteydessä: minä heissä ja sinä minussa – kaikki yhtä, että maailma uskoisi sinun lähettäneen minut ja rakastavan omiasi yhtä paljon kuin minua. 24 Isä, haluan näiden olevan lähelläni – näiden ihmisten, jotka sinä olet minulle antanut – niin että he saavat nähdä kunniani. Sinähän sen minulle annoit, koska rakastit minua jo ennen kuin maailmaa olikaan.
25 Pyhä Isä, maailma ei sinua tunne, mutta minä tunnen sinut. Nämä minun oppilaani tietävät sinun lähettäneen minut. 26 Olen opettanut heitä tuntemaan sinua, jotta myös heissä olisi se rakkaus, jolla sinä minua rakastat, ja jotta minä eläisin heissä.»

*17:12 Sananmukaisesti: »sinun nimessäsi säilyttänyt ne, jotka annoit minulle».