1 Väkeä oli sillä välin kokoontunut tuhatmäärin. Ihmiset talloivat toisiaan tungoksessa. Jeesus sanoi oppilailleen: »Varokaa ennen muuta fariseuksia, jotka esiintyvät hyvinä ja hurskaina, vaikka eivät ole. Sellainen tekopyhyys paljastuu kerran. 2 Se on kuin taikinaan pantu hiiva: 3 mitä he*Sananmukaisesti: »te». pimeässä sanovatkin, sen kaikki saavat kuulla päivänvalossa, ja mitä te kuiskaatte seinien sisällä, se kuulutetaan ihmisille katoilta.

4 Ystäväni, älkää pelätkö niitä, jotka tahtovat tappaa teidät. He voivat tuhota ruumiin, mutta sieluun heillä ei ole valtaa. 5 Sen sijaan teidän on pelättävä Jumalaa, jolla on valta sekä tappaa ihminen että heittää hänet ikuiseen kadotukseen.

6 Mikä on viiden varpusen hinta? Pari killinkiä? Eipä juuri enempää. Kuitenkaan Jumala ei unohda niistä yhtäkään. 7 Jopa sen hän tietää, montako hiusta teillä on päässänne. Teidän ei koskaan tarvitse pelätä, sillä olette te toki Jumalalle arvokkaammat kuin kokonainen varpusparvi.

8 Vakuutan teille, että minä†Sananmukaisesti: »Ihmisen Poika». tunnustan taivaassa Jumalan enkelien luona teidät omikseni, jos nyt maan päällä julkisesti tunnustatte minut ystäväksenne. 9 Mutta minä kiellän enkelien edessä tuntevani niitä, jotka täällä ihmisten keskellä kieltävät minut. 10 Ne, jotka vastustavat minua‡Sananmukaisesti: »Ihmisen Poikaa»., saavat kuitenkin anteeksi. Sen sijaan niille, jotka herjaavat Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi.

11 Kun teidät viedään synagogiin johtavien juutalaisten tutkittaviksi, älkää huolehtiko siitä, mitä sanotte puolustukseksenne, 12 sillä Pyhä Henki antaa teille oikeat sanat oikealla hetkellä.»

13 Silloin joku huusi väkijoukosta: »Opettaja, sanothan veljelleni, että hän jakaisi kanssani isämme perinnön!»

14 Mutta Jeesus vastasi: »Miksi minun pitäisi olla tuomarinne tuollaisessa asiassa? 15 Älkää aina olko toivomassa itsellenne sellaista, mitä teillä ei ole.»

16 Jeesus kertoi vertauksen: »Rikkaalla miehellä oli tuottoisa maatila. 17 Hänen varastonsa olivat jo täpötäynnä, ja hän mietti, mihin saisi mahtumaan lopun viljan. 18 Vihdoin hän keksi: ’Minäpä puran varastoni ja rakennan tilalle suuremmat. Sitten minulla on tarpeeksi säilytystilaa. 19 Jään lepäämään laakereillani ja sanon itselleni: Tämä riittää moniksi vuosiksi. Nyt voin ottaa vähän kevyemmin – syön, juon ja huvittelen.’

20 Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Olet hullu! Sinä kuolet tänä yönä. Kuka sitten saa kaiken omaisuutesi?’

21 On järjetöntä koota rikkauksia maan päälle eikä taivaaseen.»

22 Oppilailleen Jeesus sanoi sitten: »Älkää kantako huolta siitä, onko teillä tarpeeksi ruokaa ja vaatteita. 23 Onhan elämässä toki paljon muutakin kuin ruoka ja vaatteet! 24 Katsokaa lintuja – ne eivät kylvä eivätkä korjaa satoa aittoihin ja kuitenkin tulevat hyvin toimeen, sillä Jumala ruokkii ne. Olettehan te toki hänelle lintuja arvokkaammat.

25 Ja miksi yleensä kannattaa antaa tällaisten asioiden painaa mieltään? 26 Ettehän te suremalla voi pidentää elämäänne edes yhdellä ainoalla päivällä. Ja jos ei suremisesta ole apua pienissä asioissa, niin vielä vähemmän siitä on apua suurissa.

27 Katsokaa kukkia: ne eivät tee työtä eivätkä ompele, mutta Salomokaan ei ollut juhla-asussaan niin kaunis kuin ne. 28 Ja jos kerran Jumala näin pukee kasvin, joka tänään kukkii ja huomenna jo lakastuu – ettekö usko, että hän voi myös antaa teille vaatteet? 29 Älkää kantako huolta ruuastanne ja vaatteistanne. 30 Ihmiset uurastavat turvatakseen toimeentulonsa, mutta teidän Isänne tietää kyllä, mitä tarvitsette. 31 Pitäkää Jumalan valtakuntaa elämänne tärkeimpänä asiana, niin Isä antaa teille joka päivä kaiken muunkin, mitä tarvitsette.

32 Älä siis pelkää, pieni joukko! Teidän Isänne tahtoo antaa teille valtakunnan. 33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa niille, jotka tarvitsevat. Näin kokoatte itsellenne aarteita taivaaseen. Niitä eivät varkaat vie eivätkä koit turmele. 34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä ovat myös teidän sydämenne ja ajatuksenne.

35-36 Olkaa kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä kotiin häistä. Olkaa valveilla ja täysissä pukeissa. Silloin olette valmiit avaamaan oven ja päästämään hänet sisään, kun hän koputtaa. 37 Ne, jotka ovat odottaneet hänen paluutaan, kokevat suuren ilon. Isäntä itse kutsuu heidät ruokapöytään, pukeutuu tarjoilijan asuun ja palvelee heitä. 38 Hän voi palata illalla yhdeksältä tai yhtä hyvin keskiyöllä. Mutta tulipa hän milloin tahansa, ne, jotka ovat häntä odottaneet, ovat onnellisessa asemassa.

39 Kyllähän jokainen olisi valmiina, jos tietäisi tarkan ajan, milloin hän tulee. Varastakin osattaisiin varoa, jos hänen tulonsa tiedettäisiin etukäteen. 40 Olkaa siis koko ajan valmiina, sillä palaan§Sananmukaisesti: »Ihmisen Poika palaa». silloin kun minua vähiten odotetaan.»

41 Pietari kysyi: »Herra, tarkoititko tuon meille vai kaikille muillekin?»

42-43-44 Herra vastasi: »Puhun kaikille, jotka ovat uskollisia ja järkeviä ja joille heidän isäntänsä on antanut vastuun palvelijoiden hyvinvoinnista. Jos isäntä palatessaan huomaa heidän toimineen niin kuin pitikin, he saavat palkan: isäntä antaa koko omaisuutensa heidän hoidettavakseen.

45 Palvelija voi myös ajatella, ettei hänen isäntänsä palaa vielä pitkiin aikoihin, ja rupeaakin suojelemisen sijasta lyömään toisia, juopottelemaan ja juhlimaan. 46 Isäntä palaa ilman ennakkovaroitusta, ja palvelija menettää silloin luottamustehtävänsä ja kokee pettureiden kohtalon. 47 Hän saa ankaran rangaistuksen, koska ei huolehtinut tehtävistään vaikka ne tiesi.

48 Sellainen, joka ei tiedä tehneensä väärin, saa vain lievän rangaistuksen. Niiltä, joille on annettu paljon, myös vaaditaan paljon, sillä heidän vastuunsa on suurempi.

49 Olen tullut tuomaan tulta maan päälle ja miten toivoisinkaan, että olisin jo täyttänyt tehtäväni! 50 Edessäni on hirvittävä koettelemus, ja olen hyvin ahdistunut siihen asti kunnes olen läpäissyt sen.

51 Luuletteko, että olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle? Pikemminkin tuon riitaa ja erimielisyyttä. 52 Tästä lähin perheet jakautuvat kahtia: Kolme on minun puolellani ja kaksi minua vastaan tai päinvastoin. 53 Isäja poika ovat eri mieltä, äiti ja tytär joutuvat ristiriitaan keskenään, eivätkä miniä ja anoppi ymmärrä toisiaan.»

54 Jeesus kääntyi sitten sanomaan väkijoukolle: »Kun te näette pilvien kerääntyvän läntiselle taivaalle, sanotte, että sade on tulossa, ja olette oikeassa. 55 Etelätuulten puhaltaessa sanotte: ’Tänään tulee hellepäivä’, ja niin tuleekin. 56 Tekopyhät! Osaatte kyllä arvioida oikein ilmoja, mutta suljette silmänne kriisiä ennakoivilta merkeiltä, joita näkyy joka puolella ympärillänne. 57 Miksi ette tahto nähdä totuutta?

58 Jos tapaat syyttäjäsi matkalla oikeussaliin, yritä sopia asiasi hänen kanssaan ajoissa, ettet saisi tuomiota ja joutuisi vankilaan. 59 Sieltä et nimittäin pääse vapaaksi ennen kuin olet maksanut viimeisenkin killingin.»