1 Epärehelliset veronkantajat ja muut huonomaineiset ihmiset tulivat usein kuuntelemaan Jeesuksen puheita. 2 Tämä taas antoi juutalaisten uskonnollisille johtajille ja laintuntijoille aiheen moittia häntä siitä, että hän oli tekemisissä sellaisten halveksittujen ihmisten kanssa – ja jopa söi heidän kanssaan! 3-4 Siksi Jeesus kertoi havaintoesimerkin: »Jos sinulla olisi sata lammasta ja yksi niistä eksyisi erämaahan, etkö jättäisi ne yhdeksänkymmentäyhdeksän laitumelle ja etsisi kadonnutta niin kauan, että löytäisit sen? 5 Sitten kantaisit sen iloisena olallasi kotiin. 6 Kutsuisit ystävät ja naapurit luoksesi siitä ilosta, että kadonnut lampaasi löytyi.

7 Samoin taivaassakin ollaan iloisempia yhdestä kadonneesta syntisestä, joka palaa Jumalan luo, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä muusta, jotka eivät ole eksyneet.

8 Tai toinen esimerkki: Nainen kadottaa yhden kymmenestä arvokkaasta hopearahastaan. Hän sytyttää lampun ja tutkii ja lakaisee talonsa jokaisen kolkan, kunnes löytää rahansa. 9 Sitten hän kutsuu tapauksen kunniaksi luokseen ystävänsä ja naapurinsa. 10 Niin Jumalan enkelitkin riemuitsevat, kun yksi syntinen kääntyy.»

11 Selvittääkseen asiaa lisää hän kertoi vielä yhden vertauksen: »Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12 Nuorempi pyysi isältään: ’En haluaisi odottaa kuolemaasi asti, vaan ottaisin jo nyt oman osuuteni perinnöstä.’ Isä suostui ja jakoi omaisuutensa poikiensa kesken.

13 Muutama päivä myöhemmin nuorempi poika pakkasi tavaransa ja matkusti kauas ulkomaille. Siellä hän tuhlasi kaikki rahansa juhlimiseen ja huonoon elämään. 14 Näihin aikoihin maahan tuli nälänhätä, ja hänkin joutui kärsimään siitä. 15 Hän sai erään maanomistajan ottamaan hänet sikojenhoitajaksi. 16 Poika oli niin nälissään, että jopa sioille tarkoitetut palot näyttivät hänestä hyvältä. Mutta hän ei saanut syödä niitäkään.

17 Kun hän lopulta tuli järkiinsä, hän mietti itsekseen: ’Kotona on isäni työmiehillä yllin kyllin syötävää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18 Lähden kotiin ja sanon isälle: Olen tehnyt syntiä sekä sinua että Jumalaa vastaan 19 enkä ole enää sen arvoinen, että sanoisit minua pojaksesi. Etkö kuitenkin voisi antaa minulle työtä kotona?’

20 Hän lähti kotiin isänsä luo. Hän oli vielä kaukana, kun isä näki hänen tulevan. Sydän täynnä rakkautta ja sääliä isä juoksi poikaa vastaan. Hän sulki pojan syliinsä ja suuteli häntä.

21 Poika sanoi: ’Isä, olen tehnyt syntiä Jumalaa ja sinua vastaan enkä ole sen arvoinen, että sanoisit minua enää pojaksesi…’

22 Mutta hänen isänsä sanoi palvelijoille: ’Tuokaa tänne talon hienoin puku, pankaa jalokivisormus pojan sormeen ja kengät hänen jalkaansa. 23 Teurastakaa syöttövasikka, sillä nyt on syytä juhlaan. 24 Tämä poikani oli kuollut, mutta palasi elämään. Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt.’ Ja he järjestivät juhlan.

25 Vanhempi poika oli tämän tapahtuessa työssä pellolla. Palatessaan kotiin hän kuuli talosta iloista musiikkia 26 ja kysyi joltakin palvelijalta, mitä oikein oli tekeillä.

27 ’Veljesi tuli takaisin’, tämä kertoi. ’Isäsi teurastutti syöttövasikan ja käski järjestää pidot, kun sai pojan vahingoittumattomana kotiin.’

28 Vanhempi veli oli vihainen eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli pyytämään häntä mukaan juhlaan. 29 Mutta hän vastasi: ’Olen koko ikäni tehnyt täällä ilmaista työtä. En ole koskaan kieltäytynyt tekemästä mitään, mitä olet käskenyt. Mutta minulle et ole antanut edes pientä vuohta, että olisin voinut järjestää juhlat ystävilleni. 30 Nyt kun veljeni tuli takaisin, teurastutit parhaan vasikan ja panit pystyyn juhlat, vaikka hän on tuhlannut rahasi huonojen naisten kanssa.’

31 ’Kuule nyt, oma poikani’, isä sanoi. ’Me olemme hyvin läheiset toisillemme, ja kaikki, mikä on minun, on myös sinun. 32 Mutta täytyihän meidän järjestää juhlat, kun veljesi, joka oli kuollut, palasi elämään – hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!’»