1 Myöhemmin samana päivänä Jeesus lähti rannalle, 2 ja valtava ihmisjoukko kokoontui pian hänen ympärilleen. Silloin hän meni veneeseen istumaan ja puhui sieltä rannalla kuunteleville ihmisille. 3 Hän käytti monia vertauksia.

»Maanviljelijä oli kylvämässä», Jeesus kertoi. 4 »Jotkut siemenet putosivat polulle, ja linnut söivät ne. 5 Toiset putosivat kalliolle ja nousivat matalassa mullassa nopeasti oraalle. 6 Kuuma auringonpaiste kärvensi oraat kuitenkin pian, koska niillä ei ollut kunnon juurta. 7 Osa siemenistä putosi ohdakkeiden sekaan. Hennot alut tukehtuivat niiden keskellä. 8 Mutta loput siemenet putosivat hyvään maahan ja tuottivat satoa kolmekymmentä, kuusikymmentä tai jopa sata kertaa siementen määrän. 9 Jos teillä on korvat, niin kuunnelkaa!»

10 Hänen oppilaansa tulivat kysymään: »Miksi käytät aina vertauksia?»

11 Jeesus selitti, että taivaan valtakunnan salaisuuden sai paljastaa vain heille.

12 »Sille, jolla on, annetaan lisää», Jeesus sanoi. »Hänellä on sitten yllin kyllin. Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä, mikä hänellä on. 13 Käytän vertauksia siksi, että ihmiset eivät ymmärtäisi, vaikka kuulevat ja näkevät.*Vertausten merkityksen saattoivat ymmärtää vain ne, jotka ottivat vastaan niihin kätketyn hengellisen totuuden. 14 Näin toteutuu Jesajan ennustus: ’He kuuntelevat, mutta eivät ymmärrä, ja katselevat, mutta eivät näe. 15 Heidän sydämensä on paatunut, ja he ovat kovakorvaisia ja sokeita. He eivät haluakaan nähdä eivätkä kuulla, etteivät ymmärtäisi, mistä on kysymys, eivät kääntyisi Jumalan puoleen eivätkä tulisi minun parannettavikseni.’†Jes. 6:9,10. 16 Mutta siunatut ovat teidän silmänne, sillä ne näkevät, ja korvanne, sillä ne kuulevat. 17 Monet profeetat ja pyhät ihmiset ovat odottaneet näkevänsä ja kuulevansa, mitä te olette saaneet nähdä ja kuulla, mutta heidän toiveensa ei ole toteutunut.

18 Mitä minä siis tarkoitin, kun kerroin kylväjästä? 19 Polku, jolle jotkut siemenet putosivat, kuvaa sellaisen ihmisen sydäntä, joka ei ymmärrä ilosanomaa valtakunnasta, vaikka kuulee sen. Paholainen poimii hänen sydämestään kaikki siemenet. 20 Kallioinen maaperä muistuttaa ihmistä, joka kuuntelee sanomaa ja hyväksyy sen ilomielin. 21 Juuret eivät kuitenkaan pääse kasvamaan syvälle hänen elämäänsä, ja kun hän joutuu kärsimään uskonsa tähden, hänen intonsa sammuu. 22 Ohdakkeinen maa on kuin ihminen, joka kuulee sanoman, mutta on tiukasti kiinni tässä maailmassa ja haluaa vain rikastua. Hänen uskonsa ei näy hänen elämästään. 23 Hyvä maaperä kuvaa sellaista ihmistä, joka kuulee sanoman, ymmärtää sen ja lähtee liikkeelle. Hän opastaa valtakuntaan kolmekymmentä, kuusikymmentä tai jopa sata muuta ihmistä.»‡Sananmukaisesti: »tuottaa sata, kuusikymmentä tai kolmekymmentä jyvää».

24 Jeesus käytti myös muita vertauksia. Hän kertoi: »Taivaan valtakuntaa voidaan verrata maanviljelijään, joka kylvää peltoonsa hyvää siementä. 25 Eräänä yönä, kun hän nukkuu kaikessa rauhassa, käy hänen vihamiehensä kylvämässä vehnän sekaan viljaa muistuttavaa rikkakasvia, lustetta. 26 Siemenet itävät ja luste kasvaa siinä missä vehnäkin.

27 Maanviljelijän apulaiset tulevat kertomaan hänelle: ’Kylvit peltoosi valikoitua siementä, mutta nyt se on täynnä lustetta!’

28 ’Se on vihamieheni työtä’, isäntä toteaa.

’Kitkemmekö sen rikkaruohon pois?’ apulaiset kysyvät.

29 ’Jos ryhdytte kitkemään, vehnäkin kärsii’, isäntä vastaa. 30 ’Annetaan niiden kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti. Sitten minä käsken niittäjiä keräämään lusteen ja polttamaan sen. Vain vehnä korjataan aittaan.’»

31 Jeesus käytti myös tällaista vertauskuvaa:

»Taivaan valtakunta on kuin pieni peltoon kylvetty sinapinsiemen. 32 Se on pienin kaikista siemenistä, mutta siitä kasvaa kaikkein suurin vihanneskasvi. Linnutkin pesivät sen oksille, kun se kasvaa puuksi.»

33 Jeesus kertoi edelleen:

»Taivaan valtakunta on kuin taikinan juuri. Kun leipuri sekoittaa sen jauhoihin, koko taikina happanee.»

34 Kun Jeesus puhui kansanjoukoille, hän käytti aina puhuessaan vähintään yhtä vertauskuvaa. 35 Profeettahan oli ennustanut: »Minä puhun vertauksia. Tuon esille asioita, jotka ovat olleet salaisuuksia aikojen alusta asti.»§Ps. 78:2.

36 Jeesus lähti sisälle, ja ihmiset jäivät ulos. Oppilaat pyysivät Jeesusta selittämään, mitä kertomus vehnäpeltoon kylvetystä lusteesta tarkoitti.

37 Jeesus selitti: »Minä*Sananmukaisesti: »Ihmisen Poika». olen maanviljelijä, joka kylvän hyvää siementä. 38 Pelto on tämä maailma ja siemenet ovat Jumalan lapsia. Rikkaruohot taas ovat paholaisen lapsia. 39 Saatana on vihamies, joka kylvää lustetta vehnän sekaan. Elonkorjuu merkitsee tämän aikakauden loppua, ja niittäjät ovat enkeleitä.

40 Tämän aikakauden lopussa rikkaruohot kootaan ja poltetaan kuten kertomuksessa. 41 Minä, Ihmisen Poika, lähetän enkelini kokoamaan valtakunnastani kaikki, jotka pahuudessaan viettelevät muita synteihin. 42 Heidät heitetään tuleen, jossa he joutuvat itkemään ja valittamaan. 43 Mutta Jumalan lapset loistavat Isänsä valtakunnassa kuin aurinko. Muistakaa tämä!

44 Taivaan valtakunta on kuin aarre, jonka mies löysi pellosta. Innoissaan hän myi koko omaisuutensa ja osti rahoilla pellon ja sen mukana aarteen.

45 Taivaan valtakunta on myös kuin arvokas helmi, jonka kauppias löysi pitkään etsittyään. 46 Hän myi koko omaisuutensa ja osti tuon erityisen kauniin helmen.

47 Taivaan valtakunta on myös kuin nuotta, jonka kalastaja heittää mereen. Nuottaan jää kaikenlaisia kaloja, sekä syötäviä että pois heitettäviä. 48 Kun se on täynnä, kalastajat vetävät sen rantaan ja istuutuvat lajittelemaan saalista. Hyvät kalat kootaan astiaan, huonot heitetään pois. 49-50 Näin käy tämän aikakauden lopussa: enkelit erottelevat Jumalan omat muista. Ne, jotka eivät ole Jumalan omia, heitetään tuleen – itkun ja valituksen paikkaan. 51 Ymmärrättekö tämän?»

Oppilaat sanoivat ymmärtävänsä.

52 Jeesus jatkoi: »Kun juutalaisten lain tuntijoista tulee minun oppilaitani, he voivat jakaa aarreaitastaan sekä uutta että vanhaa.»

53-54 Kun Jeesus oli esittänyt nämä vertaukset, hän palasi kotikaupunkiinsa Galilean Nasaretiin†Sisältyy ajatukseen. ja opetti sen synagogassa. Kaikki ihmettelivät hänen viisauttaan ja ihme tekojaan.

55 Ihmiset ajattelivat: »Miten tämä on mahdollista? Hänhän on vain rakennusmiehen poika. Me tunnemme hänen äitinsä Marian ja veljensä Jaakobin, Joosefin, Simonin ja Juudaksen. 56 Hänen sisarensakin asuvat kaikki täällä. Miten hän voi olla noin ihmeellinen?» 57 Ja nasaretilaiset suuttuivat häneen.

Jeesus totesi: »Profeettaa kuunnellaan kaikkialla muualla paitsi hänen kotipaikkakunnallaan ja kotonaan.» 58 Koska he eivät uskoneet häneen, hän ei voinut tehdä Nasaretissa montakaan ihmettä.