1 »Kertomus kymmenestä morsiusneidosta kuvaa, millainen Jumalan valtakunta on. 2-3-4 He ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan, mutta vain viidellä oli järkeä ottaa öljyä sekä lamppuun että vara-astiaan. Muut unohtivat varaöljyn.

5 Kun sulhasta ei kuulunut, tyttöjä alkoi väsyttää ja he nukahtivat. 6 Keskiyöllä he heräsivät huutoon: ’Sulhanen tulee! Tulkaa ottamaan häntä vastaan!’

7 Tytöt hyppäsivät pystyyn ja laittoivat lamppunsa kuntoon. 8 Silloin ne viisi, jotka olivat unohtaneet varata tarpeeksi öljyä, huomasivat, että heidän lamppunsa pian sammuisivat, ja pyysivät öljyä toisilta.

9 Nämä vastasivat: ’Ei meillä niin paljon ole. Menkää ostamaan itsellenne lisää.’

10 Mutta kun he olivat lähteneet, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiina odottamassa, pääsivät hänen kanssaan häihin. Juhlapaikan ovi suljettiin heidän jälkeensä.

11 Myöhemmin toiset viisi tyttöä palasivat. He huusivat oven takana: ’Avatkaa meille ovi!’

12 Sulhanen vastasi: ’Tulette liian myöhään, menkää pois!’*Sananmukaisesti: »totisesti sanon teille: en tunnusta teitä».

13 Olkaa koko ajan valmiina. Ette tiedä, minä hetkenä minä tulen.

14 Valaisen asiaa vielä toisella kertomuksella.†Sisältyy ajatukseen. Eräs mies oli lähdössä ulkomaille. Hän kutsui apulaisensa luokseen ja antoi heidän käyttöönsä rahaa, jotta he sijoittaisivat sen hänen puolestaan.

15 Yksi apulaisista sai viisi säkkiä kultaa, toinen kaksi ja kolmas yhden säkillisen‡Sananmukaisesti: »yhden talentin». Talentti oli painomitta, joka vastasi noin 35 kilogrammaa. Talenttia käytettiin myös rahayksikkönä.. Mies oli tarkkaan harkinnut, miten paljon kullekin kannatti antaa. Sitten hän lähti matkalle. 16 Eniten saanut alkoi heti tehdä sijoituksia ja voitti pian toiset viisi kultasäkkiä. 17 Se, jolla oli kaksi säkkiä, voitti toiset kaksi.

18 Mutta se, joka oli saanut yhden säkin kultaa, kaivoi maahan kuopan ja pani rahat sinne talteen.

19 Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi kotiin. Hän kutsui apulaisensa tekemään rahoista tiliä. 20 Viisi säkkiä saanut toi hänelle kymmenen.

21 Isäntä kiitteli häntä hyvästä suorituksesta. ’Olet osoittautunut luotettavaksi tämän pienen tehtävän hoitamisessa. Voin nyt antaa sinulle lisää vastuuta’, hän sanoi. ’Sen kunniaksi pidämme juhlan!’

22 Mies, jolla oli ollut kaksi säkkiä kultaa, ilmoitti: ’Minäkin olen voittanut toiset kaksi säkillistä.’

23 ’Hienoa!’ isäntä sanoi. ’Olet ollut uskollinen tämän pienen summan hoitamisessa. Nyt saat lisää töitä.’

24-25 Mies, joka oli saanut yhden kultasäkin, tuli viimeksi esiin ja selitti: ’Tiesin, että olet kova mies ja pelkäsin, että veisit kuitenkin kaiken, minkä olen ansainnut. Siksi piilotin rahasi maahan. Tässä saat ne takaisin.’

26 Isäntä hurjistui: ’Laiska sinä olet! Kun kerran tiesit, että vaatisin voiton itselleni, 27 olisit edes voinut panna rahat pankkiin kasvamaan korkoa. 28 Ottakaa tältä rahat ja antakaa ne sille, jolla on jo kymmenen kultasäkkiä. 29 Joka käyttää hyvin sen, mitä hänelle on uskottu, saa vielä lisää. Joka taas lyö laimin tehtävänsä, menettää vastuunsa. 30 Heittäkää tuo huono apulainen ulos talostani!’§Sananmukaisesti: »Heittäkää tuo kelvoton palvelija äärimmäiseen pimeään. Siellä on itku ja hammasten kiristys».

31 Minä, Ihmisen Poika, palaan kerran kuninkaana. Kaikki enkelit ovat kanssani, kun istun taivaan valtaistuimelle. 32 Silloin kokoontuvat kaikki kansat eteeni. Erottelen ihmiset*Tai: »kansat». niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. 33 Lampaiden paikka on oikealla puolellani, vuohien vasemmalla.

34 Minä, Kuningas, sanon oikealla puolellani oleville: ’Te Isäni siunaamat! Tulkaa valtakuntaan, joka on odottanut teitä maailman luomisesta asti. 35 Kun minun oli nälkä, te ruokitte minua. Kun minun oli jano, annoitte minulle vettä. Kun olin teille vieras, avasitte minulle korinne. 36 Kun minulla ei ollut vaatteita, te annoitte niitä minulle. Kun olin sairaana tai vankilassa, te kävitte minua katsomassa.’

37 He ihmettelivät: ’Herra, milloin me tapasimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa? Tai janoisena ja annoimme juotavaa? 38 Tai tuntemattomana, jota autoimme? Tai alastomana, jolle annoimme vaatteet? 39 Milloin sinä olit sairas tai vanki, jota kävimme katsomassa?’

40 Minä, Kuningas, vastaan heille: ’Kun autoitte muita ihmisiä, autoitte minua.’

41 Sitten käännyn niihin päin, jotka ovat vasemmalla puolellani, ja sanon: ’Menkää tiehenne, te kirotut! Joudutte ikuiseen tuleen, joka on tarkoitettu saatanalle ja pahoille hengille. 42 Ette antaneet minulle ruokaa, kun minun oli nälkä. Ette halunneet antaa minulle juotavaa, kun minun oli jano. 43 Kieltäydyitte majoittamasta minua kotiinne, kun outona etsin yösijaa. Olin alaston, ettekä antaneet minulle vaatteita. Olin sairaana ja vankilassa, mutta ette käyneet luonani.’

44 He vastasivat: ’Herra, milloin sinä kärsit nälkää ja janoa, olit yksinäinen, vieras, alaston, sairas tai vanki emmekä auttaneet sinua?’

45 Minä vastaan: ’Kun kieltäydyitte auttamasta avuttomia ihmisiä, minä jäin ilman apua.’

46 He saavat ikuisen rangaistuksen, mutta ne, jotka olivat tehneet oikein, pääsevät ikuiseen elämään.»