4
Jeesus opettaa kansanjoukkoja
1 Kerran taas kokoontui valtava ihmisjoukko Jeesuksen ympärille, kun hän opetti järven rannalla. Hän meni silloin istumaan veneeseen ja puhui sieltä. 2 Hänen tavallisin opetusmenetelmänsä oli vertausten kertominen. Yksi niistä oli tällainen:
3 »Kuulkaa! Eräs maanviljelijä lähti kylvämään. 4 Hänen heittäessään jyviä peltoon niitä putosi myös polulle, josta linnut nokkivat ne pois. 5-6 Osa jyvistä putosi ohueen multakerrokseen, jonka alla oli kallio. Siinä ne kyllä alkoivat nopeasti itää, mutta pian oraat lakastuivat kuumassa auringossa ja kuolivat, sillä juurilla ei ollut siinä kylliksi ravintoa. 7 Jyviä putosi myös orjantappuroihin, jotka tukahduttivat nuoret taimet, eivätkä ne tuottaneet satoa.
8 Osa jyvistä putosi sentään hyvään maahan, jossa niistä kasvoi kolmekymmentä kertaa niin paljon jyviä kuin oli kylvetty – toisista jopa kuusikymmen- tai satakertainen määrä! 9 Jos teillä on korvat, niin kuunnelkaa!»
10 Myöhemmin, kun Jeesus oli yksin niiden kahdentoista ja muiden oppilaidensa kanssa, oppilaat kysyivät häneltä: »Mitä kertomuksesi tarkoittaa?»
11 Jeesus vastasi: »Te saatte tietää Jumalan valtakunnan totuuksia – sellaisiakin, jotka ovat salassa ulkopuolella olevilta. 12 Profeetta Jesaja*Sisältyy ajatukseen. sanookin: ’Vaikka he näkevät ja kuulevat, he eivät ymmärrä, eivät käänny Jumalaa kohti eivätkä saa syntejään anteeksi.’ 13 Jos te ette pysty käsittämään tätä yksinkertaista vertausta, niin miten te sitten ymmärrätte kaikki ne muut vertaukset, jotka olen aikonut teille kertoa?
14 Maanviljelijä, josta puhuin, on kuka tahansa ihminen, joka vie sanomaa Jumalasta toisille ja yrittää tällä tavalla kylvää heidän elämäänsä hyvää siementä. 15 Kovaksi tallattu polku, johon osa siemenistä putosi, kuvaa sanankuulijoita, jotka kiusaaja saa heti unohtamaan kuulemansa. 16-17 Kallioinen maa vastaa niitä ihmissydämiä, jotka kyllä mielellään kuuntelevat sanomaa, mutta joiden käy kuin taimien ohuessa multakerroksessa – niiden juuret eivät kasva syvälle, ja vaikka ne näyttävät pääsevän hyvään alkuun, ne kuihtuvat heti vaikeuksien tullessa.
18 Orjantappuroita kasvava maa taas kuvaa sellaisia ihmisiä, jotka kuulevat hyvän uutisen ja ottavat sen vastaan, 19 mutta joita maailma alkaa pian viehättää enemmän. Rikkauden tuomien ilojen ja menestyksen tavoittelu sekä mukavuudenrakkaus täyttävät heidän sydämensä ja tukahduttavat sanoman Jumalasta, niin että siemen ei tuota satoa.
20 Hyvä maa on kuva niiden sydämestä, jotka todella ottavat sanoman omakseen ja tuottavat Jumalalle runsaan sadon – kolmekymmentä, kuusikymmentä tai jopa satakin kertaa sen määrän, joka heidän omaan sydämeensä kylvettiin.»
21 Sitten Jeesus kysyi heiltä: »Kun lamppu on sytytetty, pannaanko se laatikon tai vuoteen alle? Eipä tietenkään! Silloinhan valosta ei olisi mitään hyötyä. Lamppu pannaan näkyviin, niin että sen valo saa vapaasti loistaa.
22 Kaikki, mikä on nyt salassa, tulee vielä kerran valoon. 23 Kun teillä kerran on korvat, niin kuunnelkaa! 24 Toteuttakaa myös se, mitä kuulette. Saatte takaisin saman verran kuin annatte, ja enemmänkin. 25 Sillä sille, jolla on, annetaan lisää ja siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä, mikä hänellä on.
26 Jumalan valtakuntaa kuvaa myös seuraava vertaus: Eräs maanviljelijä kylvi peltonsa. 27-28 Siemenet alkoivat itsestään kasvaa maassa. Ensin nousivat oraat, sitten muodostuivat tähkät korsiin ja lopulta kypsyivät jyvät. 29 Silloin tuli maanviljelijä sirppeineen ja korjasi sadon.»
30 Ja Jeesus jatkoi: »Kuinka vielä voisin kuvata Jumalan valtakuntaa? Mitä vertausta käyttäisin? 31 Jumalan valtakunta on kuin pienen pieni sinapinsiemen. Vaikka se on kaikkein pienimpiä siemeniä, 32 siitä kuitenkin kasvaa yksi suurimpia pensaskasveja, jonka tukeville oksille linnut voivat rakentaa pesänsä.»
33 Jeesus käytti monia tällaisia vertauksia opettaessaan ihmisille sen mukaan kuin he kykenivät ymmärtämään†Sananmukaisesti: »kykenivät kuuntelemaan». . 34 Itse asiassa hän käytti julkisessa opetuksessaan pelkästään vertauksia, ja sitten jälkeenpäin, kun hän oli yksin oppilaidensa kanssa, hänellä oli tapana selittää heille, mitä hän oli vertauksilla tarkoittanut.
35 Kun oli tullut ilta, Jeesus sanoi oppilailleen: »Soudetaanpa järven toiselle rannalle.» 36 Niin he lähtivät sieltä veneellä, ja kansanjoukko jäi rantaan. (Joitakin veneitä tosin tuli heidän perässään.) 37 Pian nousi kuitenkin kova myrsky. Korkeat aallot pärskivät veneeseen, ja kun se oli melkein täynnä vettä, se alkoi upota.
38 Jeesus nukkui veneen perässä pää tyynyllä. Pelosta suunniltaan joutuneet miehet herättivät hänet huutaen: »Etkö ollenkaan piittaa siitä, että me kohta hukumme?»
39 Silloin Jeesus moitti tuulta ja sanoi järvelle: »Tyynny!» Heti lakkasi tuulemasta ja tuli aivan tyyni.
40 Jeesus kysyi oppilailtaan: »Miksi te pelkäsitte niin kovasti? Ettekö vieläkään luota minuun?»
41 Heidät täytti pelko ja kunnioitus, ja he sanoivat toisilleen: »Kuka tämä mies oikein on, kun jopa tuulet ja vedet tottelevat häntä?»