1 Näin uuden maan ja taivaan. Merta ei enää ollut ja nykyinen maa ja taivas olivat kadonneet. 2 Näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, tulevan taivaasta Jumalan luota. Se oli ihana näky – kuin morsian hääpuvussaan.

3 Valtaistuimelta kaikui ääni: »Jumalan asuinpaikka on nyt ihmisten keskellä. Hän elää heidän joukossaan, ja he ovat hänen kansaansa. 4 Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään. Kuoleman, murheiden, itkun ja tuskan aika on nyt lopullisesti ohi.»

5 Valtaistuimella istuva sanoi: »Minä muutan kaiken uudeksi! Kirjoita muistiin, mitä sanon, sillä se on luotettavaa ja totta: 6 Se on jo tapahtunut! Minä olen kaiken alku ja loppu. Janoinen saa minulta vettä elämän lähteestä – lahjaksi. 7 Jokainen, joka voittaa, perii rikkauteni: minä olen hänen Jumalansa ja hän minun poikani. 8 Ne pelkurit, jotka lähtevät pois luotani, ja ne, jotka ovat minulle uskottomat, kaikki turmeltuneet ja moraalittomat ihmiset, murhaajat, noituuden harjoittajat, epäjumalanpalvelijat ja valehtelijat – he joutuvat tulijärveen, toiseen kuolemaan.»

9 Yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka olivat tyhjentäneet maljastaan vitsauksia, pyysi minua: »Lähde kanssani katsomaan morsianta, Karitsan vaimoa.»

10 Hän vei minut näyssä korkealle vuorenhuipulle. Katselin sieltä ihmeellistä kaupunkia, pyhää Jerusalemia, joka laskeutui taivaasta Jumalan luota. 11 Se oli täynnä Jumalan kirkkautta ja hohti kristallinkirkkaana kuin jaspis, kuin kallis jalokivi. 12 Sitä ympäröivät leveät ja korkeat muurit, joiden kahtatoista porttia vartioi enkeli. Portteihin oli kirjoitettu Israelin kahdentoista heimon nimet. 13 Jokaiseen ilmansuuntaan oli kolme porttia. 14 Muurit olivat kahdentoista peruskiven varassa. Niissä oli Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

15 Enkelin kädessä oli kultainen mittakeppi. Hänen piti mitata kaupunki ja sen muurit ja portit. 16 Kaupunki oli neliön muotoinen: 2 300 kilometriä pitkä ja leveä. Se oli oikeastaan kuutio, sillä sen korkeuskin oli sama. 17 Sitten enkeli mittasi muurin paksuuden. Se oli seitsemänkymmentä metriä. Enkeli käytti mittoja, jotka olivat minulle tutut.*Sananmukaisesti: »144 kyynärää ihmismitan mukaan, mikä on enkelin mitta».

18-19 Kaupunki oli rakennettu kristallinkirkkaasta, puhtaasta kullasta. Muuri oli tehty jaspiksesta. Sen kaksitoista peruskiveä olivat jalokivien peitossa. Ensimmäiseen oli upotettu jaspista, toiseen safiiria, kolmanteen kalsedonia, neljänteen smaragdia, viidenteen sardonyksiä, 20 kuudenteen sardionia, seitsemänteen krysoliittia, kahdeksanteen berylliä, yhdeksänteen topaasia, kymmenenteen krysopraasia, yhdenteentoista hyasinttia ja viimeiseen ametistia.

21 Jokainen kahdestatoista portista oli tehty suuresta helmestä. Pääkatu oli puhdasta kultaa, kirkasta kuin lasi.

22 Temppeliä ei ollut ollenkaan. Jumalaa ja Karitsaa palvellaan kaikkialla.†Sananmukaisesti: »Herra Jumala, kaikkivaltias, ja Karitsa ovat sen temppeli». 23 Kaupunki ei tarvitse auringon eikä kuun valoa, sillä Jumalan ja Karitsan kirkkaus on sen valona. 24 Se valaisee kaikkia maailman kansoja. Hallitsijat tuovat sille kalleutensa. 25 Sen portit pidetään aina auki, eikä siellä ole koskaan yötä. 26 Sinne tuodaan kaikkien kansojen aarteet. 27 Mutta mitään pahaa, epäpuhdasta tai epärehellistä kaupunkiin ei päästetä. Vain ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan Elämän kirjaan, pääsevät sinne.