4
1 Teidän on siis pidettävä Apollosta ja minua Kristuksen palvelijoina. Me jaamme Jumalan lahjoja selittäen hänen salaisuuksiaan.
2 Palvelijan on ennen kaikkea tehtävä, mitä isäntä käskee.
3 Olenko minä ollut hyvä palvelija? En välitä, mitä te tai jotkut muut ihmiset minusta sanotte, enkä luota omaankaan arviooni.
4 Omatuntoni on puhdas, mutta sekään ei riitä arviointiperustaksi. Itse Herran on tutkittava minut ja ratkaistava asia.
5 Varokaa, ettette tee hätiköityjä johtopäätöksiä toinen toisistanne. Odottakaa Herran tuloa. Kun hän palaa, näemme selvästi, millaisia pohjimmaltamme olemme. Vaikuttimemme Herran työhön käyvät ilmi. Jumala kiittää silloin jokaista sen mukaan kuin on aihetta.
Suosikkeja ei tarvita
6 Olen käyttänyt Apollosta ja itseäni havaintoesimerkkeinä. Tarkoitan lyhyesti sanottuna siis tätä: älkää asettuko toisen työntekijän puolelle toista vastaan.
7 Miksi olette niin ylpeitä? Mitä teillä on, jota ette olisi Jumalalta saaneet? Mutta jos hän on antanut teille kaiken, minkä takia käyttäydytte kuin olisitte itse saaneet sen aikaan?
8 Näytätte luulevan, että teillä jo on kaikki, mitä hengellinen elämänne tarvitsee. Olette kylläisiä ja rikkaita kuin kuninkaat – meidät olette jättäneet kauas jälkeenne! Toivon, että todella jo olisittekin kuninkaita, sillä silloin me varmasti hallitsisimme teidän kanssanne.
9 Joskus ajattelen, että Jumala on pannut meidät apostolit kuin jonon viimeisiksi: olemme kuin vangit, joita viedään teloituspaikalle ihmisten ja enkelien katsellessa.
10 Sanotte, että Kristus on tehnyt meistä hulluja, mutta itse tietysti pidätte itseänne viisaina ja järkevinä kristittyinä! Me olemme heikkoja, ette suinkaan te. Teitä arvostetaan, mutta meitä halveksitaan.
11 Olemme jatkuvasti kärsineet nälkää ja janoa. Meillä ei ole ollut edes tarpeeksi vaatteita kylmän varalle eikä kotia.
12 Olemme uurastaneet väsyneinä ansaitaksemme leipämme. Siunaamme niitä, jotka loukkaavat meitä. Olemme kärsivällisiä niitä kohtaan, jotka tekevät meille vääryyttä.
13 Vastaamme rauhallisesti, kun meitä parjataan. Ja koko ajan olemme kaikkien tallattavana.
14 En kirjoita tällä tavoin teitä nolatakseni. Tahdon vain varoittaa ja neuvoa teitä kuin rakkaita lapsiani.
15 Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kristillisyyden opettajaa, muistakaa, että vain minä olen teille isä. Minähän toin teidät Kristuksen luo, kun kerroin teille ilosanoman hänestä.
16 Siksi pyydän, että tekisitte niin kuin minä.
17 Juuri tätä varten lähetin sinne Timoteuksen. Hänetkin olen voittanut Kristukselle ja pidän häntä rakkaana ja luotettavana lapsenani. Hän muistuttaa teitä asioista, joita opetan kaikissa seurakunnissa, missä käyn.
18 Tiedän, että jotkut teistä ovat tulleet ylpeiksi ja ajattelevat, että pelkään sinne tuloa.
19 Aion kuitenkin pian tulla, jos Herra vain sen sallii. Otan sitten selvää, ovatko nuo itsetietoiset ihmiset pelkkiä rehentelijöitä vai onko heillä tosiaan Jumalan voima:
20 Jumalan valtakunnassahan on kysymys voimasta eikä sanoista.
21 Kumman valitsette? Pidänkö tultuani nuhdesaarnan vai puhunko lempeästi?