10
Jeesus lähettää apulaisensa matkaan
1 Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta oppilasta ja lähetti heidät pareittain kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin, joissa aikoi myöhemmin käydä.
2 Hän antoi heille ohjeita: »Satoa on paljon, mutta korjaajia vähän. Pyytäkää Herraa, joka sadon omistaa, antamaan avuksenne lisää työntekijöitä.
3 Muistakaa, että lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.
4 Älkää ottako mukaanne rahaa tai laukkua, älkää edes ylimääräisiä kenkiä. Älkää antako vastaantulijoiden viivyttää itseänne.
5 Siunatkaa jokaista kotia, johon menette.
6 Jos se on siunauksen arvoinen, siunauksenne jää sinne – muussa tapauksessa se palaa teille itsellenne.
7 Kylään tullessanne älkää muuttako talosta toiseen, vaan pysykää yhdessä paikassa ja syökää ja juokaa mitä saatte. Älkää epäröikö nauttia vieraanvaraisuutta, sillä työmies on ansainnut palkkansa.
8-9 Kun teidät otetaan kaupungissa vastaan, muistakaa nämä neuvot: syötte, mitä teille tarjotaan, ja parannatte sairaat. Kertokaa samalla, että Jumalan valtakunta on nyt hyvin lähellä.
10 Jos teitä ei huolita johonkin kaupunkiin, menkää kadulle ja ilmoittakaa:
11 ’Karistamme kaupunkinne pölytkin jaloistamme. Muistakaa aina, miten lähellä Jumalan valtakuntaa olitte. Vastuu on nyt teidän.’
12 Tuomiopäivä on jopa pahuudestaan kuuluisalle Sodomalle helpompi kuin sellaiselle kaupungille. Voi teitä, Korasin ja Beetsaida!
13 Mitkä kauhut teitä odottavat! Jos olisin tehnyt Tyyrossa ja Siidonissa ne ihmeet, jotka tein teidän nähtenne, niiden asukkaat olisivat ajat sitten katuneet katkerasti, pukeutuneet säkkiin, ripotelleet tuhkaa päälleen ja kääntyneet.
14 Tyyrolla ja Siidonilla on tuomiopäivänä helpompaa kuin teillä.
15 Entä miten käy Kapernaumin asukkaiden? Pääsettekö te taivaaseen? Ei, kadotukseen teidän on mentävä.»
16 Sitten hän sanoi oppilailleen: »Ne, jotka ottavat vastaan teidät, ottavat vastaan minut. Jotka torjuvat teidät, torjuvat minut. Ja ne, jotka eivät välitä minusta, hylkäävät Jumalan, joka on lähettänyt minut.»
17 Kun ne seitsemänkymmentä matkaan lähetettyä tulivat takaisin, he kertoivat iloisina: »Jopa demonit tottelevat meitä, kun käytämme sinun nimeäsi.»
18 »Näin, miten saatana putosi taivaasta kuin salaman leimaus», Jeesus sanoi.
19 »Olen antanut teille vallan kaikkea vihollisen voimaa vastaan. Voitte kävellä käärmeiden ja skorpionien keskellä ja murskata ne jalkoihinne vanhingoittumatta itse mistään.
20 Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, että pahat henget tottelevat teitä, vaan se, että teidät on merkitty taivaan kansalaisiksi.»
21 Pyhän Hengen ilo täytti hänet ja hän sanoi: »Kiitos Isä, taivaan ja maan Herra, ettet ole paljastanut salaisuuksiasi maailman mielestä viisaille, vaan niille, jotka uskovat kuin pieni lapsi. Niin, kiitos Isä siitä, että olet tämän näin suunnitellut.
22 Olen kaikessa Isäni edustaja maan päällä, ja vain Isä tuntee Pojan todella. Isää taas ei tunne kukaan muu kuin Poika ja ne, joille tämä haluaa ilmaista Isän.»
23 Sitten hän sanoi hiljaa lähimmille oppilailleen: »Teillä on ollut erityinen etuoikeus nähdä nämä tapahtumat.
24 Monet vanhan ajan profeetat ja kuninkaat olisivat halunneet elää tänä aikana nähdäkseen ja kuullakseen saman kuin te.»
Kertomus laupiaasta samarialaisesta
25 Eräs Mooseksen lain erikoistuntija tuli koettelemaan Jeesuksen oikeaoppisuutta kysymällä: »Opettaja, mitä ihmisen on tehtävä, että saisi ikuisen elämän taivaassa?»
26 Jeesus vastasi: »Mitä Mooseksen laki käskee?»
27 »Sen mukaan meidän on rakastettava Herraa, Jumalaamme, sydämen pohjasta, kaikin voimin, koko olemuksellamme ja järjellämme», mies vastasi. »Meidän on myös rakastettava muita ihmisiä niin kuin itseämme.»
28 »Oikein!» Jeesus sanoi. »Saat elämän, kun teet niin.»
29 Mies halusi puolustella sitä, ettei osoittanut rakkautta kaikille ihmisille ja kysyi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni, jota minun on rakastettava?»
30 Vastaukseksi Jeesus kertoi vertauksen: »Maantierosvot hyökkäsivät erään juutalaisen kimppuun, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon. He ryöstivät hänet putipuhtaaksi, löivät verille ja jättivät puolikuolleena tien viereen.
31 Sattumalta eräs juutalainen pappi kulki siitä ohi. Nähdessään miehen hän väisti toiselle puolelle tietä ja jatkoi matkaansa.
32 Samoin ohikulkeva temppelin virkailija jätti hänet sinne makaamaan.
33 Sitten paikalle osui halveksittu samarialainen, jonka tuli miestä sääli.
34 Hän meni ryöstetyn luo ja lääkitsi ja sitoi tämän haavat. Sitten hän nosti miehen aasinsa selkään ja talutti sen majataloon. Siellä hän hoiti sairasta koko yön.
35 Aamulla hän antoi majatalon omistajalle rahaa ja ja pyysi tätä huolehtimaan miehestä. ’Jos kustannukset kohoavat suuremmiksi, maksan erotuksen seuraavan kerran täällä käydessäni’, hän lupasi.
36 Kuka noista kolmesta osoitti rosvojen uhrille lähimmäisenrakkautta?»
37 Mies vastasi: »Se, joka auttoi häntä.»
Jeesus sanoi: »Elä sinä samalla tavalla.»
38 Kun Jeesus jatkoi oppilaidensa kanssa matkaa Jerusalemia kohti, pyysi Martta-niminen nainen heitä eräässä kylässä kotiinsa.
39 Hänen sisarensa Maria kävi lattialle istumaan ja kuunteli siinä, mitä Jeesus puhui.
40 Martta oli hermostunut, sillä hänellä oli paljon tehtävää. Hän tuli sanomaan Jeesukselle: »Herra, eihän sinustakaan ole oikein, että sisareni vain istuu täällä, kun minulla on niin paljon työtä? Käske hänen auttaa minua.»
41 Mutta Herra sanoi hänelle: »Martta, Martta! Suotta sinä hätäilet kaikista pikkuasioista!
42 Vain yksi asia on todella tärkeä. Maria on huomannut, mikä se on, enkä aio ottaa sitä häneltä pois.»