1 Olen apostoli, Jumalan lähettiläs. Enkö ole vapaa käyttämään hyväkseni samoja oikeuksia kuin muut apostolit? Olen omin silmin nähnyt Herramme Jeesuksen. Teidän elämänne muuttuminen on seurausta Herralle tekemästäni työstä. 2 Jos muiden mielestä en olekaan apostoli, teille kyllä olen, koska olen voittanut teidät Kristukselle. 3 Näin vastaan niille, jotka kysyvät valtuuksiani.

4 Vai eikö minulla ole mitään oikeuksia? Enkö voi nauttia vieraanvaraisuuttanne siinä missä muutkin apostolit? 5 Jos minulla olisi vaimo ja hän olisi kristitty, enkö voisi pitää häntä mukana matkoillani,*Sananmukaisesti: »eikö meillä ole oikeutta kuljettaa mukana uskovaa vaimoa?» niin kuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Pietari tekevät? 6 Onko vain minun ja Barnabaan tehtävä ruumiillista työtä henkemme pitimiksi? 7 Onko armeijassa palvelevan sotilaan maksettava ruuastaan? Oletteko kuulleet, että joku maanviljelijä korjaisi sadon mutta ei saisi syödä peltonsa antimia? Huolehtiiko paimen karjastaan juomatta sen maitoa? 8 En viittaa vain ihmisten mielipiteisiin, vaan myös siihen, mitä Jumalan laki sanoo. 9 Moosekselle antamassaan laissa Jumala kieltää sitomasta puimassa olevan härän suuta ja siten estämästä sen syömistä. Arveletteko Jumalan tarkoittaneen tällä vain härkiä? 10 Eikö hän ajatellut myös meitä? Kyllä varmasti. Hän halusi osoittaa, että Jumalan valtakunnan työntekijöillä on oikeus saada elatuksensa niiltä, joita he auttavat. Joka muokkaa maata ja korjaa satoa, saakoon siitä osansa.

11 Me olemme kylväneet keskuudessanne hengellistä siementä. Onko liikaa pyytää vastineeksi ruokaa ja vaatetusta? 12 Annatte niitä muillekin, jotka käyvät teille puhumassa. Eikö meillä olisi niihin vielä suurempi oikeus? Emme kuitenkaan koskaan ole käyttäneet tätä oikeutta. Emme ole pyytäneet apuanne, sillä olemme pelänneet, että se heikentäisi kiinnostustanne Kristuksen sanomaa kohtaan.

13 Ettekö tiedä, että Jumala käski temppelissään palvelevia ottamaan hänelle tuoduista lahjoista sen, mitä he tarvitsivat ravinnokseen? Myös uhrialttarilla palvelevat saavat osansa Herralle uhrattavasta ruuasta. 14 Samalla tavoin Herra on tarkoittanut, että ilosanoman julistajien on saatava ylläpitonsa niiltä, jotka ottavat sanoman vastaan. 15 En ole kuitenkaan koskaan pyytänyt teiltä kolikkoakaan. Nytkään en kirjoita vihjaillakseni, että haluaisin tästä lähin menetellä toisin. Kuolisin mieluummin nälkään kuin menettäisin sen tyydytyksen, jonka saan julistaessani teille ilosanomaa ilman palkkaa. 16 Evankeliumin julistaminen sinänsä ei ole minulle mikään ansio – en kerta kaikkiaan voisi lopettaa vaikka tahtoisin. Olisin todella onneton, jos luopuisin tehtävästäni.

17 Jos tekisin tätä työtä vapaasta tahdostani, minulla olisi oikeus vaatia siitä palkkaa. Mutta Jumala on asettanut minut tähän luottamustehtävään, eikä minulla ole valinnanvaraa. 18 Mikä sitten on palkkani? Se on ilo, jota koen levittäessäni hyvää uutista ilmaiseksi, oikeuksiani vaatimatta.

19 Tällä on myös etunsa: en ole kenestäkään riippuvainen, vaan saan vapaasti palvella kaikkia voittaakseni heidät Kristuksen omiksi. 20 Kun olen juutalaisten kanssa, olen kuin yksi heistä. Silloin he kuuntelevat minua mielellään ja haluavat antaa elämänsä Kristukselle. 21 Pyrin ymmärtämään myös pakanoita ja paneutumaan heidän asioihinsa – vaikka tietysti minun kristittynä on aina toimittava niin kuin on oikein. Tällä tavoin voitan heidän luottamuksensa ja pystyn myös auttamaan heitä.

22 Kun olen sellaisten kanssa, joilla on herkkä omatunto, en esiinny kaikkitietävänä enkä ala väittää heitä ahdasmielisiksi: näin saan heidät taipuvaisiksi ottamaan vastaan apua. Olipa kysymyksessä millainen ihminen tahansa, yritän löytää yhteisen pohjan, että hän antaisi minun kertoa itselleen Kristuksesta ja voisi pelastua. 23 Päämääräni on välittää ihmisille hyvä uutinen Jeesuksesta, ja olen itsekin onnellinen, kun näen heidän tulevan Kristuksen luo.

24 Juoksukilpailussa on monia osanottajia, mutta vain yksi saa ensimmäisen palkinnon. Juoskaa niin hyvin että voitatte! 25 Voittaaksenne kilpailun teidän on kieltäydyttävä paljosta sellaisesta, mikä estää teitä yrittämästä parastanne. Urheilija näkee vaivaa päästäkseen palkintosijoille,†Sananmukaisesti: »voittaakseen katoavaisen seppeleen». Se annettiin Paavalin aikana olympiavoittajille. mutta meidän päämäärämme on katoamaton palkinto taivaassa. 26 Jokainen askeleeni on suunnattu tähän päämäärään. Haluan voittaa. En juokse huvikseni vaan kilpailen tosissani. 27 Tarvitsen ankaraa harjoitusta niin kuin urheilija, jotta pystyisin niihin suorituksiin, joita minulta odotetaan. Pelkään, että muuten minut itseni suljetaan pois kilpailusta sen jälkeen kun olen saanut muut valmennetuksi.