1 Ystävät, näin paljon meille on luvattu! Siksi on ruumiimme ja henkemme tultava puhtaaksi ja siksi meidän on elettävä Jumalaa kunnioittaen ja annettava itsemme kokonaan hänelle.

2 Älkää sulkeko meiltä sydäntänne, sillä eihän kukaan teistä ole kärsinyt vääryyttä meidän taholtamme. Ketään ei ole johdettu harhaan. Emme ole pettäneet ketään emmekä tavoitelleet hyötyä kenenkään kustannuksella. 3 En tahdo tällä moittia teitä, sillä kuten tiedätte, olette aina sydämessäni ja elän ja kuolen kanssanne. 4 Luotan teihin täysin ja olen teistä ylpeä. Rohkaistun ajatellessani teitä ja saan tuntea iloa kärsimysten keskellä.

5 Kun tulimme Makedoniaan, meillä ei ollut hetkenkään lepoa. Oli sekä ulkonaisia että sisäisiä vaikeuksia: taisteluja ja pelkoa. 6 Jumala, joka rohkaisee masentuneita, virkisti meitä sitten lähettämällä Tiituksen luoksemme. 7 Iloa ei tuottanut vain hänen tulonsa, vaan myös uutiset hänen käynnistään teidän luonanne. Hän kertoi, miten kovasti odotitte tuloani ja miten pahoillanne olitte välillemme tulleesta säröstä. Olin rakkaudestanne äärettömän iloinen!

8 Enää en ole pahoillani, että lähetin teille sen kirjeen, vaikka jonkin aikaa kaduinkin sitä. Se teki teidät varmasti hyvin onnettomiksi, mutta vain hetkeksi. 9 Nyt olen iloinen, että lähetin sen, koska tuska sai teidät kääntymään Jumalan puoleen. Se oli tarpeellista murhetta, sellaista, jota Jumala haluaakin lapsillaan olevan. Minun ei enää tarvitse olla ankara, kun tulen sinne. 10 Näin Jumala käyttää joskus murhetta hyväkseen, kun hän haluaa auttaa meitä kääntymään synnistä ja etsimään ikuista elämää. Meidän ei pitäisi koskaan valittaa, kun hän toimii näin. Ihminen, joka ei usko Kristukseen, joutuu myös elämässään suremaan, mutta se ei ole oikean katumuksen aiheuttamaa eikä päästä häntä ikuisesta kuolemasta.

11 Huomaatteko, miten paljon hyvää tuo Jumalalta tullut murhe sai aikaan? Ette enää suhtautuneet tilanteeseen vähätellen, vaan pyritte pääsemään eroon synnistä, josta teille kirjoitin. Pelästyitte tapahtunutta ja toivoitte, että tulisin auttamaan teitä. Kävitte ongelmaan käsiksi ja selvititte sen. Olette tehneet voitavanne.

12 Kirjoitin teille sillä tavoin ennen muuta siksi, että teillä olisi tilaisuus osoittaa, kuinka paljon kuitenkin meistä välitätte. En kirjeessäni halunnut niinkään puuttua vääryyttä kärsineen ja vääryyttä tehneen väliseen asiaan.

13 Rakkautenne rohkaisi meitä, mutta sen lisäksi tulimme hyvin onnellisiksi nähdessämme, että Tiitus oli niin iloinen ja virkistynyt siellä käynnistään. 14 Ennen kuin hän lähti matkaan kerroin hänelle, miten ylpeä olen teistä, eikä hänen tarvinnut pettyä teihin. Olen aina puhunut teille totta, enkä myöskään teitä Tiitukselle väärin kehunut. 15 Hän on syvästi kiintynyt teihin; hän muistaa, miten vakavina kuuntelitte häntä ja miten vilpittömästi häneen suhtauduitte. 16 Olen todella iloinen, kun tiedän, että välimme ovat jälleen kunnossa ja voin täysin luottaa teihin.