1 On mieletöntä kehuskella tällä tavalla, mutta jatkan vielä. Kerron näyistä ja ilmestyksistä, joita Herra on minulle antanut.

2-3 Neljätoista vuotta sitten minut*Sananmukaisesti: »mies Kristuksessa». vietiin taivaaseen†Sananmukaisesti: »kolmanteen taivaaseen». ja sain nähdä näyn. Älkää kysykö, olinko siellä ruumiillisesti vai oliko siellä pelkkä henkeni – en tosiaan tiedä. Vain Jumala voisi sen sanoa. Joka tapauksessa olin paratiisissa 4 ja kuulin niin hämmästyttäviä asioita, etten mitenkään pysty niitä sanoin kuvailemaan, enkä sitä paitsi saisikaan kertoa niistä muille. 5 Tuosta kokemuksestani voisin olla ylpeä, mutta en ole. Haluan ylpeillä vain siitä, miten heikko olen ja kuinka suuri Jumala käyttää kunniakseen tällaista heikkoa ihmistä. 6 Minulla olisi paljon syytä olla ylpeä, se on totta, mutta en halua, että kukaan pitää minua sen erinomaisempana kuin itse näkee ja kuulee elämästäni ja sanomastani.

7 Koska minulla on ollut hyvin erikoisia kokemuksia, olin vaarassa tulla niistä ylpeäksi. Sen vuoksi Jumala antoi ruumiiseeni vian, joka vaivaa minua kuin terävä piikki. Se on kuin saatanan lähettiläs, tuskallinen ja ahdistava, mutta sen tarkoituksena on estää minua ylpistymästä. 8 Olen kolme kertaa pyytänyt Jumalaa vapauttamaan minut siitä.

9 Joka kerta hän on sanonut: »Sitä en tee, mutta olen kanssasi, ja se riittää sinulle. Minun voimani tulee parhaiten näkyviin heikoissa ihmisissä.» Siksi puhun nyt mielelläni heikkoudestani. On hyvä, että elämäni on osoituksena Kristuksen voimasta eikä omastani. 10 Koska tiedän, että tämä kaikki on tarpeen Kristuksen työssä, olen suorastaan iloinen piikistäni. Minua loukataan ja vainotaan, joudun monenlaisiin vastoinkäymisiin, mutta juuri silloin, kun olen heikko, olenkin voimakas. Mitä vähemmän voin turvautua omiin voimiini, sitä riippuvaisempi olen Kristuksesta.

11 Olette nyt saaneet minut sortumaan tällaiseen mielettömään itseni kehumiseen. Oikeastaan teidän asianne olisi ollut kirjoittaa minusta suosituskirje, ettei minun itseni olisi tarvinnut sitä tehdä. En ole minkään arvoinen, mutta ei myöskään noissa teidän ihailemissanne miehissä ole mitään sen kummempaa kuin minussakaan. 12 Kun olin siellä, kävi varmaan selväksi, että todella olen apostoli, jonka Jumala on lähettänyt teidän luoksenne: osoitin sen kärsivällisesti monilla ihmeteoilla. 13 Ainoa, missä jäitte muita seurakuntia vähemmälle, oli se, että teiltä en pyytänyt ruokaa enkä majoitusta. Annattehan tämän vääryyden anteeksi!

14 Olen nyt kolmatta kertaa tulossa teitä tapaamaan. Teidän ei tarvitse maksaa kustannuksia, sillä en halua rahojanne vaan teidät itsenne. Olettehan lapsiani. Pienet lapset eivät maksa isänsä ja äitinsä ruokaa vaan päinvastoin: vanhemmat huolehtivat lastensa ruuasta. 15 Annan mielelläni kaikkeni teidän ikuisen elämänne hyväksi, vaikka tuntuukin siltä, että mitä enemmän teitä rakastan, sitä vähemmän saan vastarakkautta.

16 Jotkut teistä sanovat: »Näennäisesti hänen käyntinsä ovat meille ilmaisia, mutta hän on ovela. Kyllä hän tavalla tai toisella ottaa omansa pois.»

17 Kuinka niin? Yrittikö joku niistä miehistä, jotka lähetin sinne, hyötyä teidän kustannuksellanne? 18 Kun Tiitus ja se toinen uskova mies olivat luonanne, pyrkivätkö he jotenkin hyötymään teistä? Varmasti eivät. Tiituksella ja minulla on sama Pyhä Henki ja toimimme samalla tavalla.

19 Luulette varmaan, että yritän koko ajan puhdistautua teidän silmissänne. Siitä ei ole kysymys. Vakuutan teille – ja Jumala kuulee sanani – että tarkoitukseni on, rakkaat ystävät, pelkästään auttaa uskoanne kasvamaan. 20 Pelkään, että kun tulen sinne, te ette olekaan sellaisia kuin toivon ja että minun on oltava erilainen kuin te toivotte. Pelkään, että te riitelette, kadehditte toisianne, kannatte kaunaa, ylpeilette, puhutte pahaa toisistanne ja että omahyväisyys hajottaa joukkonne. 21 Niin, pelkään, että Jumala nöyryyttää minua siellä. Saan taas murhetta nähdessäni, että monet teistä ovat tehneet kaikenlaista pahaa, eikä se heitä edes millään tavoin huoleta. Minua surettaa teidän siveetön elämänne.