1 Tämän jälkeen näin taas uuden enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja hänen häikäisevä kirkkautensa valaisi maata.

2 Kovalla äänellä hän huusi: »Suuri Babylon on kukistunut. Siitä on tullut pahojen henkien pesäpaikka, saastaisten lintujen tyyssija. 3 Kaikki kansat ovat juoneet sen siveettömyyden myrkyllistä viiniä. Maailman hallitsijat ovat nauttineet sen tarjoamista huvituksista*Sananmukaisesti: »harjoittaneet haureutta». ja liikemiehet ovat rikastuneet sen ylellisyydestä.»

4 Kuulin toisen äänen sanovan taivaasta: »Lähde sieltä, kansani! Älä osallistu kaupungin synnintekoon, ettet joutuisi kärsimään yhdessä sen kanssa. 5 Tämän kaupungin synnit ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on valmis tuomitsemaan nuo rikokset. 6 Antakaa sille kaksinkertaisesti kaikesta pahasta, mitä se on tehnyt. Se on valmistanut kärsimyksen maljan muille – antakaa sille itselleen nyt kaksi maljallista. 7 Se on elänyt loisteliaasti ja mielihalujaan tyydyttäen. Mitatkaa sille nyt sama määrä vaivaa ja murhetta. Se kerskuu olevansa kuningatar eikä mikään sureva avuton leski. 8 Mutta yhtäkkiä kuoleman tuska, nälkä ja murheet yllättävät sen. Se poltetaan poroksi, sillä Herra, joka sen tuomitsee, on suuri.»

9 Maailman johtajat, jotka ovat nautiskelleet sen riettaasta elämästä, valittavat kaupungin kohtaloa, kun näkevät savun kohoavan sen raunioista. 10 He pysyvät kaukana ja vapisevat pelosta. »Voi sinua, mahtava Babylon! Silmänräpäyksessä sait tuomiosi», he valittavat.

11 Maailman kauppiaat murehtivat, sillä kaupungissa ei ole enää ketään, joka ostaisi heidän tavaroitaan. 12 Tämä kaupunki oli ollut heidän paras asiakkaansa ja tarvinnut paljon kultaa ja hopeaa, jalokiviä, helmiä, pellavaa, silkkiä, tulipunaisia kankaita, kaikenlaista hajupuuta, norsunluuesineitä, kalleimpia puuveistoksia, marmori- ja rautaesineitä, 13 mausteita, hajuvesiä ja suitsuketta, voiteita ja suitsutuspihkaa, viiniä, oliiviöljyä, jauhoja, vehnää, karjaa, lampaita, hevosia, vaunuja, orjia – ja jopa ihmissieluja.

14 »Et voi enää nauttia siitä, mitä himoitsit», he vaikeroivat. »Olet lopullisesti menettänyt loistosi ja ylellisyytesi.»

15 Kauppiaat, jotka kaupunki oli tehnyt rikkaiksi, pelkäävät olevansa vaarassa ja pysyttelevät murheissaan kaukana raunioista. 16 »Voi suurta, kaunista kaupunkia! Se oli kuin hienoimpaan purppuraan, kultaan, jalokiviin ja helmiin pukeutunut nainen. 17 Hetkessä on koko loisto tuhoutunut!» he voihkivat.

Laivanvarustajat, kauppalaivojen kapteenit ja miehistö katselevat kauempaa kaupungista kohoavaa savua. 18 Itkien he sanovat: »Toista tuollaista kaupunkia ei ole koko maailmassa!» 19 Epätoivoissaan he heittivät maata päällensä. »Voi suurta kaupunkia! Se teki meistä rikkaita. Nyt on kaikki yhdessä hetkessä mennyttä!»

20 Mutta iloitse, taivas, kaupungin kohtalosta! Olkaa iloisia, Jumalan lapset, profeetat ja apostolit! Jumala on pannut täytäntöön tuomionsa siitä, mitä tämä kaupunki on teille tehnyt.

21 Mahtava enkeli otti suuren kivilohkareen, joka näytti myllynkiveltä, ja heitti sen valtamereen. Enkeli huusi: »Suuri Babylonin kaupunki heitetään menemään kuin tämä kivi ja se häviää ikuisiksi ajoiksi. 22 Täältä ei enää kuulu soitto eikä laulu†Sananmukaisesti: »kanteleensoittajien ja laulajien, huilun- ja torvensoittajien ääni»., kaikkien ammattien harjoittaminen loppuu ja myllyt vaikenevat. 23 Yöt ovat sysimustia: yhdenkään lampun loistetta ei näy. Hääjuhlat on juhlittu. Tämän kaupungin liikemiehet tunnettiin kaikkialla maailmassa. Se petti noituuksillaan kaikkia kansoja. 24 Se surmasi profeetat ja Jumalan omat.»