9
Israelin perintö
1-2-3-4 Voi Israelia, minun kansaani! Voi miten tahtoisinkaan juutalaisten veljieni tulevan Kristuksen luo! Sydämeni on raskas, ja minä murehdin katkerasti yötä päivää heidän tähtensä. Kristus tietää ja Pyhä Henki tietää, etten teeskentele, kun sanon olevani valmis menemään kadotukseen, jos se heidät pelastaa. Jumala on antanut heille hyvin paljon, mutta he eivät halua kuunnella häntä. Hän valitsi heidät omaksi kansakseen ja johti monissa vaiheissa heidän kulkuaan. Hän myös ilmoitti heille, miten suuresti hän halusi siunata heitä. Hän antoi heille ohjeet jokapäiväistä elämää varten, niin että he tietäisivät hänen tahtonsa. Hän opetti heille oikeaa jumalanpalvelusta, ja valtavat lupaukset tulivat heidän osakseen. 5 Suuret Jumalan miehet olivat heidän isiään, ja Kristus itse oli ihmisenä syntyisin heistä – hän, joka on nyt kaiken hallitsija ja jota me Jumalana ylistämme ikuisesti.
6 Eivätkö Jumalan juutalaisille antamat lupaukset sitten ole toteutuneet? Kyllä ovat! Kuuluvathan hänen lupauksensa niille, jotka uskoen ne omistavat. Ja vain sellaiset ihmiset ovatkin todella hänen kansaansa. He ovat oikeita juutalaisia. 7 Ei pelkästään se, että juutalaiset polveutuvat Aabrahamista, tee heistä oikeita Aabrahamin jälkeläisiä. Raamattu sanoo, että lupaukset koskevat vain Aabrahamin poikaa Iisakia ja Iisakin jälkeläisiä, vaikka Aabrahamilla oli muitakin lapsia. 8 Kaikki Aabrahamin lapset eivät siis ole Jumalan lapsia, vaan ainoastaan ne, jotka uskovat siihen lupaukseen pelastuksesta, jonka Jumala antoi Aabrahamille.
9 Jumala lupasi: »Ensi vuonna minä annan sinulle ja Saaralle pojan.» 10-11-12-13 Vuosia myöhemmin, kun tämä poika, Iisak, oli varttunut aikuiseksi ja mennyt naimisiin ja hänen vaimonsa Rebekka odotti kaksosia, Jumala ilmoitti tälle, että Eesausta, joka syntyisi ensin, tulisi kaksoisveljensä Jaakobin palvelija. Raamatun kertoman mukaan Jumala sanoi: »Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta vihasin.» Tämän Jumala sanoi, ennen kuin lapset olivat syntyneetkään, ennen kuin he olivat tehneet mitään – hyvää tai pahaa. Jumala siis menetteli, niin kuin oli alusta asti päättänyt menetellä: ei sen mukaan, mitä lapset tekivät, vaan sen mukaan, mikä oli Jumalan suunnitelma.
14 Oliko Jumala näin tehdessään epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään! 15 Olihan Jumala sanonut Moosekselle: »Jos haluan osoittaa hyvyyttäni jollekulle, myös teen sen. Ja minä armahdan kenet haluan.» 16 Ei tämä riipu ihmisen tahdosta eikä toiminnasta, vaan Jumalan armosta.
17 Faarao, Egyptin kuningas, oli tästä hyvänä esimerkkinä. Jumala sanoi antaneensa hänelle Egyptin juuri sitä varten, että Jumalan pelottava voima tulisi näkyviin hänen valtansa rinnalla. Näin Jumalan nimi tulisi kunniaan koko maailmassa. 18 Jumala osoittaa hyvyyttään joillekin ihmisille vain siksi, että hän haluaa sen tehdä, ja jotkut taas hän paaduttaa ja tekee tottelemattomiksi. 19 Miksi Jumala sitten syyttää heitä siitä, että he eivät kuuntele? Eivätkö he ole tehneet vain sitä, minkä hän on pannut heidät tekemään?
20 Älkää sanoko niin! Kuka teistä pystyy arvostelemaan Jumalaa? Sanoisiko työ tekijälleen: »Miksi teit minusta tällaisen?» 21 Kun ihminen tekee saviruukkuja, eikö hänellä ole oikeutta muotoilla samasta savimöykystä sekä kauniita koriste-esineitä että vaatimattomia jätekulhoja? 22 Eikö Jumalalla ole täyttä oikeutta osoittaa voimaansa ja vihastumistaan niitä kohtaan, jotka eivät kelpaa muuhun kuin hävitettäviksi – niitä, joille hän on jo kauan osoittanut kärsivällisyyttään? 23-24 Hänellä on myös oikeus ottaa omikseen toiset – niin kuin meidät, olimmepa sitten juutalaisia tai emme – käyttää meitä palveluksessaan ja osoittaa meille hyvyyttään, jotta kaikki ihmiset alkaisivat tajuta hänen pelastavan läsnäolonsa.
25 Muistatteko, mitä Hoosean kirjassa sanotaan? Siinä Jumala ilmoittaa, että hän etsii itselleen lapsia muista kansoista, jotka eivät kuulu hänen juutalaiseen perheeseensä, ja hän rakastaa heitä, vaikka kukaan ei ole aikaisemmin heitä rakastanut. 26 Pakanoita, joista sanottiin kerran: »Te ette ole minun kansaani», tullaan kutsumaan »elävän Jumalan lapsiksi».*Hoos. 1:10.
27 Profeetta Jesaja huudahti juutalaisista puhuessaan, että vaikka heitä olisi miten paljon tahansa, vain pieni osa heistä pelastuu kerran. 28 »Sillä Herra panee tuomionsa täytäntöön maan päällä. Äkkiä ja peruuttamattomasti hän tuomitsee.»†Jes. 10:22; 28:22.
29 Toisessa paikassa Jesaja sanoo, että jollei Jumala armahtaisi juutalaisia, he kaikki tuhoutuisivat – jokainen heistä, aivan niin kuin jokainen Sodoman ja Gomorran kaupunkien asukas tuhoutui.‡Jes. 1:9.
30 Mitä siis sanomme tästä kaikesta? Vaikka pakanat eivät edes yrittäneet kelvata Jumalalle, hän hyväksyy heidät, koska he uskovat Kristuksen kuolleen heidän puolestaan. 31 Mutta juutalaiset, jotka ovat yrittäneet kaikin voimin päästä oikeaan Jumala-suhteeseen lakia noudattamalla, eivät ole siihen päässeet. 32 Miksi eivät? Siksi, että he yrittivät pelastua täyttämällä lain ja olemalla hyviä ihmisiä sen sijaan, että olisivat uskon varassa olleet riippuvaisia Jumalasta. He kompastuivat siihen kiveen, 33 josta Jumala varoitti heitä sanoessaan Raamatussa: »Minä olen pannut juutalaisten polulle kiven (Jeesuksen), johon monet kompastuvat. Mutta ne, jotka uskovat häneen, eivät pety.»§Jes. 28:16.