10
Usko ja sen tunnustaminen
1 Rakkaat veljet, hartain toiveeni ja rukoukseni on, että oma kansani, juutalaiset, pelastuisivat. 2 Tiedän, kuinka kiihkeästi juutalaiset ajavat Jumalan asiaa, mutta heidän intonsa johtaa heidät harhaan. 3 He eivät ymmärrä, että Jumala hyväksyy heidät Kristuksen tähden, joka kuoli heidän puolestaan. Sen sijaan he yrittävät olla tarpeeksi hyviä kelvatakseen Jumalalle omien tekojensa perusteella. Mutta tämä ei ole Jumalan valmistama tie pelastukseen. 4 Kaiken sen, mitä ihmiset yrittävät saada Jumalan lakia noudattamalla, Kristus antaa heille, kun he turvautuvat häneen.
5 Mooses kirjoitti, että jos joku kykenee täydellisesti noudattamaan Vanhan testamentin lakia, hän on ansainnut pelastuksen. 6 Uskosta tuleva pelastus sen sijaan merkitsee tätä: »Teidän ei tarvitse nousta taivaisiin löytääksenne Kristuksen ja tuodaksenne hänet alas auttamaan itseänne. 7 Teidän ei tarvitse mennä kuolleiden luo palauttaaksenne Kristuksen elämään.»
8 Pelastus, joka tulee uskosta Kristukseen – ja sitähän me julistamme – on jo meidän jokaisen saatavissa. Itse asiassa se on yhtä lähellä meitä kuin oma sydämemme ja suumme. 9 Sillä jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus Kristus on Herra, ja uskot omassa sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin pelastut. 10 Sydämen uskolla ihminen tulee Jumalan lapseksi ja suullaan hän tunnustaa sen ihmisten edessä, ja näin hänen uskonsa lujittuu.*Sananmukaisesti: »suulla tunnustetaan pelastukseksi». 11 Raamattu sanoo, ettei kukaan, joka uskoo Kristukseen, pety. 12 Juutalaiset ja muihin kansoihin kuuluvat ihmiset ovat tässä suhteessa samassa asemassa. Jokaisella heistä on sama Herra, joka antaa runsaasti lahjojaan kaikille, jotka niitä häneltä pyytävät. 13 Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
14 Mutta kuinka he voivat pyytää häneltä mitään, elleivät usko häneen? Ja kuinka he voivat uskoa häneen, elleivät ole koskaan kuulleet hänestä? Entä kuinka he voivat kuulla hänestä, ellei kukaan hänestä kerro? 15 Kuinka kukaan voi mennä kertomaan heille, ellei ketään lähetetä? Juuri tästä Raamattu puhuu sanoessaan: »Kuinka tervetulleita ovatkaan ne, jotka tuovat Jumalan hyvän sanoman ihmisille!»†Jes. 52:7.
16 Kaikki eivät ota hyvää sanomaa vastaan. »Herra, ketkä uskoivat minua, kun minä puhuin heille?»‡Jes. 53:1. kysyi profeetta Jesaja. 17 Hyvä sanoma Kristuksesta, sen kuuleminen, synnyttää uskon.
18 Entä juutalaiset, ovatko he kuulleet Kristuksesta? Ovat toki, tieto hänestä on kulkeutunut kaikkialle, missä heitä on: hyvä sanoma on viety maan ääriin saakka. 19 Mutta tiesivätkö juutalaiset Jumalan suunnitelman? Tiesivät! Jo Mooseksen aikana Jumala sanoi, että hän tekee kansansa kateelliseksi ja yrittää havahduttaa sen antamalla pelastuksensa ymmärtämättömille pakanakansoille. 20 Myöhemmin Jesaja myös sanoi rohkeasti, että sellaiset ihmiset, jotka eivät edes etsineet Jumalaa, löysivät hänet.§Jes. 65:1. 21 Koko ajan Jumala kuitenkin on ojentanut käsiään juutalaisia kohti, mutta nämä ovat olleet uppiniskaisia ja kieltäytyneet tulemasta hänen luokseen.